Siperia

/in /by

Seikkailukaverini Greg Maud on maanitellut minua mukaan seuraavaan Siperian retkikuntaansa.

Olen vastannut, että se on 90-10 lähdenkö messiin.

Kyseessä on Lake Baikalin ylitys, joka on pituudeltaan n.700 kilsaa. Ajankohta olisi helmi-maaliskuu, varsin kylmää kyytiä olisi sis tiedossa.

Olemme puhuneet Siperiaan menosta jo lähes 10 vuotta.

Se onkin oikeastaan ainoa tosi kylmä paikka, jonne olisi hinku päästä.

Tiedän eräään hollantilaisen seikkailijattaren, joka yrittää luistella kyseisen jääalueen halki.

Tässä on puolestaan erään siperialaisen rouvan näyte siitä, kuinka hienoa siellä luistelu voi parhaimmillaan olla.https://explorersweb.com/2021/04/01/lake-baikals-skating-grandmother/

Täällä on aamun kauravelli nielty, joten on aika pistää juoksuvermeet ylle.

Leppoisaa pyhäpäivää.

Kiirustorstai

/in /by

Sanamuunnokset on sitten kivoja, ainakin omasta mielestä.

Kävin kiirastorstain lenkillä ystäväni Mikan kanssa. Se oli oikeastaan ensimmäinen kovavauhtisempi lenkki sitten …varmaan viime vuoden.

Alku meni lupaavasti, loppuosa vähemmän.

Pidempään juostessa vasemman jalan lonkan alue kirraa, jolloin voiman tuottaminen häiriintyy. Hapenottokin paranee tässä kevään edetessä eli hyvä tästä tulee.

Kuten aiemmin mainitsin, niin 1.4.alkoi uusi kesäkuun loppuun kestävä harjoituskausi.

Ja mikä tässä on aloitellessa, sillä päivät pitenee ja baanat paranee.

Toivottelen täältä blogitoimituksesta kaikille hyvää pääsiäistä!

Pöytävuori

/in /by

Yksi tuttu on tällä hetkellä etätöissä Kapkaupungissa.

Se on yksi hienoimmista mestoista, jossa olen käynyt. Ja siellä tuli piipahdettua useampaankin otteeseen kymmenisen vuotta sitten.

Yksi ikimuistettavimmista hetkistä oli, kun juoksimme paikallisen kaverin Angelon kanssa Pöytävuorelle ja takaisin.

Itse vuori on laelta tasainen kuin pöytä, siitä siis nimi. Vuoren korkeus on naftisti yli kilometrin, mutta leveyttä sillä on peräti kolme km.

Päätimme juosta vuoren huipulle ja takaisin.

Ja huh mikä reissu siitä tulikin. Juoksimme melko hyväkuntoista reittiä huipulle, jossa muuten tuuli ihan turkasen paljon.

Juoksimme vuorelta alas (köysirataa seuraten) erittäin kivikkoista reittiä ja alas autopaikalle päästyämme jalat huusivat hoosiannaa. Ne olivat ns.setsuuria.

Seuraavana päivänä minusta ei ollut lenkille lähtijäksi. Jalat olivat ihan hemmetin kipeät ja aivan kuin puupökkelöt. Hyvä kun kävelemään pystyi…

Juoksen keskiviikkona jo tutuksi käynyttä reittiä, joka kulkee Solvikista Nuuksiontietä Hankalahdelle ja takaisin.

Tälläkin reitillä on paljon nousuja ja laskuja. Suomen hiihtomaajoukkueen jäsenistä ainakin Laura Mononen ja Ristomatti Hakola treenaavat näköhavaintojeni mukaan rullasuksilla näitä Nuuksiontien mäkisiä reittejä.