Vain pari sanaa juoksusta

/in /by

Vain muutamaa kuukautta ennen Pohjoisnavalle lähtöä (2007) olin Kauppalehden haastattelussa. KL julkaisi tuolloin viikottain ilmestyvää erikoislehteä, jonka nimeä en nyt muista.

Enivei, haastattelussa minulta kysyttiin juoksun merkityksestä. Onko se jotenkin “zeniläistä” eli kokeeko juostessa vaikkapa voimakasta läsnäoloa (mindfulness).

Vastasin, että minua jotenkin häiritsee se, että juoksuun yritetään ympätä “mystisyyttä”.

Onhan juoksu meille monelle -fyysisyyden lisäksi -henkisesti hyvin tärkeää…ja voiko näitä kahta asiaa edes toisistaan erottaa?

Ohessa on hienosti toteutettu video, jossa munkki kertoo, kuinka juoksu auttaa puhdistamaan pään.https://www.adventure-journal.com/2021/06/trail-running-is-meditation-even-for-buddhist-monks/?fbclid=IwAR0wlVM-n8DIAS3cAW7W3exiZCWrhxO_W9MXR5gtQYB3O_8kCACa03Za8Do

F2F

/in /by

Olen joissain -useiden mielestä aika monessakin- asioissa wanhan koulukunnan tyyppi.

Tästä yksi heijastuma liittyy tapaamisiin asiakkaiden tai “sidosryhmien” kanssa. Tai luentoihin.

Tästä jälkimmäisestä osoituksena on se, että en pidä nettiseminaareja.

On ihan eri asia puhua & luennoida edessä olevalle “elävälle” yleisölle kuin jengille kameran toisella puolen.

Sama juttu asiakastapaamisten suhteen. Lähetin keväällä eräälle yhteistyökumpanille meilin, jossa sanoin tapaavani ko.hepun mieluusti, mutta kasvotusten eli face-to-face (f2f).

Sovimme tänään, että tapaamme elokuun alussa. F2F.

Kasvotusten tapahtuvat miitinkit ovat vaan niin paljon hedelmällisempiä.

Siitä osoituksena tiistain palaveri eräässä outdoor-firmassa, joka kesti 2 tuntia ja tulos oli (kaikkien osapuolten kannalta) hedelmällisempi, kuin jos olisimme lätisseet teamsissa tms.

No, tulihan sitä kokoustamisen lisäksi vähän sporttailtuakin. Juoksin 1h45 minsaa pitkin poikin Nuuksiota.

Ja tähän loppuun hyvin ikävä uutinen. Belgialainen seikkailija Dixie Dancercoer kuoli tapaturmaisesti Grönlannin jäätiköllä 7.6.2021.

https://explorersweb.com/2021/06/08/dixie-dansercoer-dies-in-crevasse-fall/

Tasapainoilua

/in /by

Olen harjoitellut tavoitteellisesti 90-luvulta lähtien. Neljäs vuosikymmen on siltä osin siis menossa.

Näiden vuosikymmenten aikana olen seurannut useita ultrapitkiä matkoja juoksevia “kollegoja”.

Monet heistä ovat joutuneet lopettamaan uransa.

Juoksu on samperin kuluttava laji. Enkä puhu nyt kalorien kuluttamisesta, vaan kropan ja etenkin jalkojen.

Oheisen (Mehiläinen, ei sponsori..) artikkelin mukaan jopa yli puolet juoksijoista kärsin jokinmoisista rasitusvammoista.https://www.mehilainen.fi/lehdistotiedotteet/rasitusvammat-yleistyneet-juoksuharrastuksessa-40-70-harrastajista-karsii

Eräs merkittävimmistä syistä on liian yksipuolinen harjoittelu, joka on juoksijoiden helmasynti. Ja hei…been there-done that.

Yleensä tuo liian yksipuolinen harjoittelu muuttuu monipuolisemmaksi vasta pakon edessä.

Niinhän tämä formula toimii myös muussa elämässä; teemme muutoksia vasta, kun on ihan pakko.

Minun pitkän ajan tavoite on, että voin jatkaa juoksuharrastusta myös tulevina vuosikymmeninä. Olisihan se aika mageeta vetää pitkiä juoksusettejä vielä vaikkapa kasikymppisenä.

Se on siis unelma. Dream It-Plan It-Do It.

Täs on löydettävä ja itse asiassa (osin) löydettykin resepti, jolla tuo tavoite voi toteutua.

Se vaatii -monen muun asian lisäksi- tasapainoilua levon rasituksen välillä.

Tärkein asia on kuitenkin se, että juoksun …tai mitä sitten ikinä tekekään…on oltava hauskaa.

Se saattaa joiltakin kaiken treenaamisen ja hösäämisen keskellä unohtua.

Juoksen ja nautin tänään Pirttimäen maastoista.