180

/in /by

Pyöräilyssä poljinnopeus (kadenssi) on jo pitkään ollut yksi keskeisiä treenin mittareita, mutta juoksussa askeltiheys on ollut esillä ehkä hieman vähemmän.https://www.hs.fi/blogi/juoksublogi/art-2000002851227.html

Yllä on linkki Erja Yläjärven artikkeliin, joka käsittelee juoksijan askeltiheyttä.

Yksi numero toistuu juoksijan askelluksesta puhuttaessa,se on 180.

“Se tarkoittaa, että reippaassa juoksussa olisi hyvä ottaa vähintään 180 askelta minuutissa. Alun perin 180 askeleen nyrkkisääntö perustui juoksuvalmentaja Jack Danielsin havaintoon siitä, että eliittijuoksijoista käytännössä kaikki ottavat vähintään näin monta askelta minuutissa. Hän teki ensimmäiset havainnot vuoden 1984 olympialaisten juoksijoista”.(Lähde:HS)

Olen toitottanut valmennettavilleni tätä 180 askeleen sanomaa. Askeltiheydellä on nimittäin väliä, etenkin jos yrittetään juosta mahdollisimman tehokkaasti.

Jos askeltiheys on matala, on mahdollista, että juoksuaskel on harppova, eikä juoksutekniikka ole kunnossa. Tällöin askel on yksinkertaisesti liian pitkä.

Lasken aika ajoin oman askeltiheyden. Se on pysynyt vuodesta toiseen 180 tuntumassa.

Ulkona näyttäisi olevan virkistävä kevätsää. Ei muuta kun lenkille.

Höntsälenkki

/in /by

Lankalauantain lenkki suuntautui Solvallaan.

Matkaa täältä Solvikista Haltian luontokeskukseen, joka sijaitsee siis Solvallassa, on Google Mapsin mukaan 3,8km.

Matkan varrella on kolme jyrkähköä ylämäkeä, jotka otin tosi iisisti. Pyrin pitämään sykkeet niin matalalla kuin mahdollista.

Launtain lenkin teema oli “höntsäily”.

Kävin samalla tsekkaamassa Solvallan ulkoilureittien lumitilannetta. Ensi keskiviikkona on tarkoitus kuvata siellä eräälle sponsorille videomatskua.

No, lunta Solvallan oluilla vielä piisaa, mutta on siellä paikka paikoin ihan juostavaakin baanaa. Matkalla tuli vastaan ultrajuoksijoita, joiden treeni oli usean tunnin mittainen.

Tein höntsäilyn lomassa muutamia loikkatreenejä. Haltian parkkipaikalta nousee ikiwanhat “portaat” kohti Solvalla Areenan parkkipaikkaa.

Loikin niitä ylös kahdeksan kertaa a´35 sekuntia.

Sen jälkeen hölkkäilin kotiin.

2.01

/in /by

Täällä Nuuksiossa on suuria korkeuseroja. Jos vähän liioittelee, niin olo on vähän kuin vuoristossa asuisi.

Mökkitiemme alkupää on jyrkkä kuin mikä. Olen ottanut tavaksi tykittää lenkin päätteeksi sen “huipulle” niin kovaa kuin kropasta vielä irtoaa.

Kevään edetessä olen kellottanut tuon suorituksen. Toistaiseksi kello on pysähtynyt aikaan 2.01. Näin on käynyt jo kaksi kertaa putkeen.

Ja niin kävi siis perjantainakin. Treenin päättävää mäki-sprinttiä edelsi n.1h45min lenkki, johon kuului aika paljon nousumetrejä, joten jalat eivät olleet ihan virkeimmillään ennätysyritykseen lähdettäessä.

Ensimmäisen 50 metrin jälkeen jalat olivat jo hapoilla, mutta pakko oli vaan rutistaa ja yrittää loppuun asti.

Tavoite on saada kellotettua Solvikintien jyrkkä osa aikaan 1.50 vielä ennen kun Pitkäjärvi seuraavan kerran jäätyy. Kymmenen sekunnin parannus on kova tavoite, mutta mikäli en saa sydäriä, niin kyllä se viimeistään loppukesästä menee.