Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Pelikirja

June 18, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

On olemassa useanlaisia pelikirjoja.

Johtamiseen on omansa ja niin on myös urheiluun.

Yhtenä esimerkkinä voisi olla huipulla pelaava futisjoukkue, jolla tulee (ja on) olla selkeä filosofia pelaajiensa kehittämiseen ja tavasta pelata.

Juttelin aikoinaan erään futiksen huippuvalmentajan kanssa. Hän puhui pelikirjasta mm.siihen tapaan, että jokaisen pelaajan on tärkeä ymmärtää joukkueen pelikirja ja sen tavoitteet.

Hän myös avasi pelaajille harjoituksien aikana, kuinka yksittäinen harjoite liittyy pelikirjaan ja miksi sitä (harjoitetta) on tärkeä tehdä.

Aihe tuli mieleen keskiviikon treeneissä, kun kapusin kymmenen kertaa (10 x 141) portaita ylös ja alas.

Miksi teen kyseisen harjoituksen ja miten se tulee tehdä, jotta hyöty on maksimaalinen?

Yleisin tapa nousta portaita on käyttää etureisiä. Portaiden noususta saadaan kuitenkin suurempi hyöty irti, jos keskitymme jokaisella porrasaskeleella painamaan kantapäätä alas portaaseen ja ojennamme lantion pakaralla puristaen ylös.

Monella juoksijalla keskimmäinen pakaralihas ei toimi.

Keskimmäinen pakaralihas vastaa askeleen vakauttamisesta vaikkapa juostessa. Mikäli keskimmäinen pakaralihas on heikko, lantio pääsee tipahtamaan aiheuttaen keinuvan näköistä askellusta ja rasitusta alueen muille lihaksille.

Heikko keskimmäinen pakaralihas voi tuottaa kipua alaselkään ja/tai polviin.

Pakaralihasta voi treenata monilla eri tavoin. Jumppanauhalla saa todella paljon aikaan, samoin portaissa lantion ylös nostamisella.

Ainakin portaisiin verrattavat täsmäharjoitukset kannattaisi tehdä teknisesti oikein. Silloin niistä saadaan suurin hyöty irti.

Minulle porrastreeni on tärkeä osa “pelikirjaa”. Tiedän miksi niitä kannattaa tehdä ja miten.

Tein torstaina myös toisen “täsmätreenin”, eli sisäsoudun.

Siinä pätee sama juttu kuin edelliseen; soutulaitteessa voi riehua mielin määrin, mutta saatu hyöty voi jäädä vähäiseksi, mikäli liike tehdään väärin. Aluksi jalat, sitten selkäosa ja loppuveto käsillä.

Seuraava viikko on aavikkojuoksijan juhlaa. Saan juosta äivittäin 30 asteen lämmössä.

Huonoja piirteitä

June 17, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Kirjoitin pari päivää sitten tutkimusmatkailija Erns Schackletonin teeseistä. jotka liittyvät tutkimusmatkailijan/seikkailijan luonteenpirteisiin. Niitä (hyveitä) oli siis neljä kappaletta; optimismi, kärsivällisyys, idealismi…ja mikäs se neljäs nyt olikaan?

Rohkeus!

Luin mielenkiintoisen artikkelin Adventure Journal -nettilehdestä, jossa käsiteltiin vuorikiipeilyä Denali -vuorella.https://www.irishtimes.com/news/environment/four-traits-you-need-to-ride-out-the-pandemic-shackleton-style-1.4273609

Vuorihan ei ole maailman korkein (6190m), mutta se sijaitsee alueella, joka ei paljoa esittelyä kaipaa, Alaskassa.

Seikkailukaverini Greg on yrittänyt kiivetä sen huipulle kahteen kertaan ja molemmat ovat epäonnistuneet. Keli on ollut lievästi sanottuna kurja. Vaikka miehellä on plakkarissa mm.Mount Everestin huiputus, niin hänellä ei ole ollut mitään asiaa Pohjois-Amerikan korkeimmalle huipulle.

Moni kuitenkin yrittää mitellä luonnonvoimien kanssa ja tuloksena on hopeatila.

Syynä on kärsimättömyys, epätoivo ja ns.huiputuskuume.

Näillä ominaisuuksilla varustettu seikkailija pääsee todennäköisesti jossain vaiheessa hengestään…ja riskeeraa muiden.

Olen ollut yhdellä reissulla, jossa mukana on ollut vähän liian kärsimätön heppu. Se on yksi syy, miksi haluan valita todella tarkasti kenen seurassa menen jäätikölle tai aavikolle.

Ensimmäistä Grönlannin jäätikköreissua (2013) edelsi keskustelu edellä mainitun Gregin kanssa, joka on siis kaikkea muuta kuin kärsimätön. Päin vastoin, hyvä retkikuntakaveri kuin mikä.

Enivei, G kertoi minulle noin kahta kuukautta ennen h-hetkeä, että hänellä on vain tietty aika olla jäätiköllä erinäisistä syistä johtuen.

Vastasin siihen, että sitten me siirretään lähtöä vuodella. Jäätikön ylittämiseen voi mennä parhaassa tapauksessa 3 viikkoa, vähän huonommassa vaikka tuplat.

Noilla reissuilla ei voi olla kiire mihinkään. Siellä liikutaan silloin, kun olosuhteet sen sallivat. Muuten tulee rumaa jälkeä.

G olisi asiasta samaa mieltä ja hän sai rukattua kalenteriaan sellaiseen asentoon, ettei kiireelle ollut sijaa.

Minä ilmoitin kotona lähdön aattona, joka oli siis huhtikuussa, että tulen kotiin juhannukseen mennessä.

Tänään on lihaskuntotreenipäivä. Vuorossa on soutua ja portaita.

Some like it …wet.

June 16, 2021/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

https://www.adventure-journal.com/2021/06/we-ask-erden-eruc-why-hes-rowing-around-the-world-again-and-climbing-everest/

Olen seurannut Erden Eruc -nimisen hepun seikkailuja jo pidemmän tovin.

Ohessa on todella mielenkiintoisesti kirjoitettu artikkeli seikkailuhistoriaa tehneen miehen elämästä.

Olen joskus kirjoittanut ruotsalaisesta seikkailija Görän Kroppista, joka kuoli varsin harmittoman kaltaisessa kiipeilyonnettomuudessa.

Erdun oli onnettomuuden silminnäkijä.

Kroppin (osin) inspiroimana Erden jatkaa seikkailujaan ympäri maapalloa.

Palaveeraan tänään aiheesta “Arabian aavikkojuoksu ja sen rahoitus”. Siinä riittääkin jutun juurta.

Page 646 of 1872«‹644645646647648›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Kohti treenejä
  • Vieraita Kiinasta
  • Tylsyyden sietäminen
  • Risking or gambling?
  • Oppia ikä kaikki…

Archives

Scroll to top