Tämä on ns.vanha juttu, mutta nostetaan se kuitenkin esille.https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000473953.html

Australialainen saattokodin hoitaja kirjoitti kymmenisen vuotta sitten best seller kirjan “The Top Five Regrets of The Dying”.

Siis…mitkä ovat ne viisi asiaa, jotka potuttavat piakkoin kuolevaa ihmistä.

Listalla ykköseksi nousi…”Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleni, eikä sitä elämää, jota muut minulta odottivat”.

Eräs toimittaja haastatteli minua (kauan) sitten ja tapaamisemme aikana asetelmat kääntyivät päälaelleen.

Hänen piti tehdä se haastattelu, mikä viimein tehtiinkin, mutta hän alkoi kertomaan minulle omaa tarinaansa.

Hän alkoi elämään vasta siinä vaiheessa, kun dominoiva isä kuoli. Sitä ennen hän eli faijan odotusten mukaan. Ja niitähän riitti.

Kerranhan täällä (tietääkseni) käydään, joten “lets make the most of it”.

Juoksin lauantaina maantielenkin. Se lähti täältä Solvikista päätyen Hankalahteen, jonne on linnuntietä matkaa noin kilometri.

Hankalahti sijaitsee – meistä katsottuna-viistosti Nuuksion Pitkäjärven toisella puolella. Juosten sinne meni aikaa tunti ja takaisin suunnilleen saman verran.

Hankalahdelta pääsee upealle metsäreitille, joka nousee Nuuksion järviylängölle päätyen Romvuorelle, joka laskeutuu Mustalammen / Haukkalammen ulkoilualueelle.

En siis lauantaina noussut järviylängölle, sillä tarkoitus oli juosta puhdas maantielenkki.

Pidän sunnuntaina (poikkeuksellisesti) juoksuvapaan päivän. Tarkoitus on jatkaa (loputonta) risusavottaa….