Hyvä terveys

/in /by

Yksi frendi oli yllättynyt kun mainitsin, että en käytä kipulääkkeitä…enkä (onneksi) muitakaan.

Olen jo aikaa sitten päättänyt sen, että mikäli joudun juoksemaan kipulääkkeiden varassa, niin tämä harrastus loppuu siihen. Ja aion pitää tästä lupauksesta kiinni.

Otan (kuitenkin) kipu-ja tulehduslääkkeitä mukaan seuraavallekin seikkailureissulle. Nappaan sellaisen, jos tulee todella tiukka paikka. Matkaan lähtee myös antibiootteja, jos tulee vieläkin tiukempi paikka.

Otin Saharassa kahden ekan päivän aikana tulehdus-ja kipulääkkeitä. Muuten on menty (sallittujen)vitamiini-nappien voimalla.

Arabia-tiimi (pois lukien Pena) piti tiistaina Teams-palaverin. Päätimme, että siirrymme aavikolle jo päivää aikaisemmin kuin olimme aiemmin sopineet.

Joudumme ajamaan yhtä soittoa n.1000 kilometriä ennen kuin päädymme lähtöpaikkaan. Se on jaloille huono uutinen, sillä autossa istuminen ei tarjoa parasta mahdollista valmistautumista yli 1000 kilsan aavikkojuoksua varten.

Pidän siis aavikolla yhden verryttely-välipäivän ennen juoksun alkua.

The heat is on…

/in /by

Sanakirjan mukaan otsikko tarkoittaa sitä, että olen “kovan paineen alla”.

No, en nyt sentään, mutta aavikkojuoksun suhteen lämmöt alkaa pikku hiljaa nousta.

Lähetin maanantai-iltana Arabian niemimaalle lupa-anomuksen, joka menee erään valtion urheiluministerille.

Lupa-anomukset ovat minulle yhtä myrkkyä on sitten kyse mistä asiasta vaan. Sehän tarkoittaa sitä, että olen jonkun toisen ihmisen armoilla. Jo ajatus siitä tökkii ja pahasti.

No, hyvin usein asiat ei mene just niin kuin itse haluasi. Pitää vaan purra hammasta….

Pidin maanantaina sporttivapaan päivän. Hikoilin vaan lupalappujen kanssa:-)

Tänään on teams-kokous Arabian niemimaan tiimin kanssa ja aiheena on sponsorit.

Viimeiset kuukaudet ennen aavikko-ja jäätikköseikkailua ovat suoraan sanottuna perseestä, sillä aika kuluu kaikenlaisen säätämisen parissa.

Sitten kun pääsee itse seikkailun pariin tuntuu aivan siltä kuin olisi lomalla.

Tänään jatkuu treenit. Juoksua ja lihaskuntoa.

30 min

/in /by

“Opettele elämään tässä hetkessä….” on yksi tärkeimmistä elämänohjeoppaiden pääviesteistä.

Se on kai niin, että joko me vatvomme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tässä ja nyt- elämä unohtuu.

No, ainakin aavikolla juoksemisen aikana keskityn vain siihen hetkeen.

Tai seuraavaan 30 minuuttiin, sillä pidän lyhyen juomatauon kerran puolessa tunnissa.

Jaan päivän kokonaistavoitteen, joka on siis minimissään 50 kilometriä, puolen tunnin jaksoihin.

Keskitän kaikki voimat siihen puoleen tuntiin. En mieti, tai ainakin yritän olla miettimättä, juoksun kokonaispituutta, sillä se saattaa jossain vaiheessa olla pääkopalle liikaa.

“Vielä 1000 kilometriä jäljellä” ei tunnu motivoivalta, mutta “seuraavaan juomabreikkiin on 15 minuuttia” kullostaa paljon paremmalta.

Elämä aavikolla (tai jäätiköllä) on mukavan yksinkertaista.

Juokset, syöt ja lepäät. Kaiken maailman humut on poissa mielestä.

Muistan kun olin jokunen vuosi sitten MBA-aikuisopiskelijaporukan kanssa viikon ajan Saharassa.

Perusleirissämme ei toiminut kännykkä, joten yhden päivän oireiltuaan, porukka alkoi keskittyä siinä hetkessä elämiseen eikä kännykän räpeltämiseen.