Kriittinen menestystekijä

/in /by

Mitä aavikolla pitää tapahtua ja tehdä, että tavoitteessa onnistutaan?

Osavastauksena.. on pidettävä työkaluista eli jaloista hyvää huolta.

Joka paikkaan tunkeutuva hiekkapöly jyrsii jalkojen ihon rikki, mikäli en ole asian suhteen tarkkana…ja tämä voi tapahtua siitä huolimatta.

Yritän minimoida hiekan kulkeutumisen kenkiin siihen erikseen suunnitelluilla suojilla. Käytössäni on gaiterit, jotka torjuvat ainakin snadisti sitä kenkään tunkeutuvaa hiekkaa.

Sukkia lähtee reissuun enemmän kuin koskaan. Yli 50 paria.

Se tarkoittaa sitä, että käytössäni on kaksi paria sukkia per päivä. Voin siis vaihtaa kesken päiväetapin (50km) sukat, joihin se hiekkapöly päivän aikana kiinnittyy.

Mikäli shit hits the fan eli paska iskee tuulettimeen, niin mukana on voiteita, haavatyynyjä ja sen sellaisia.

Minulla on matkassa mukana myös kotimaista luonnontuotetta, joka saattaa jeesata rakkoihin. Se sisältää mm.pihkaa.

Kenkiä lähtee mukaan neljä paria, mutta kahta eri mallia.

Libyan Sahara 2008. Tällä keikalla jalkojen hoito ei mennyt ihan putkeen….eikä moni muukaan asia.

Kuvauksessa

/in /by

Olin perjantaina Hesarin kuvauksessa. Se tapahtui tässä parin kilsan päässä meidän perusleiristä eli Nuuksion Solvallassa.

On aina kiva tehdä yhteistyötä ammattilaisen kanssa ja etenkin kuvauksissa.

Muistan yhden episodin maaliskuulta 2007 jolloin olin just lähdössä Pohjoisnavalle. Löysimme kuvaajan kanssa lunta Nuuksiosta ja sitäkään ei ollut kuin pieni pläntti.

Juoksin sitä pikku sohjoplänttiä edes takaisin yli tunnin, mutta kuvaaja ei saanut millään napattua (omasta mielestään..)laadukasta juoksukuvaa,

Olen yleensä kuvauksissa ihan rauhallinen, mutta sillä kertaa siinä sohjossa juokseminen alkoi jo nyppiä. Jalat olivat litimärät ja vaarana oli saada flunssa just ennen lähtöä.

Lopulta sanoin, “sulla on tasan yksi mahdollisuus ottaa kuva..mä lähden sen jälkeen nimittäin kotiin”.

No, sieltä se kuva sitten tulikin ja pääsin jopa lehden kanteen.

Perjantain kuvaus meni hemmetin hyvin. Paikalla oli ammattimies ja mukava sellainen.

Kävin kuvasession jälkeen omalla lenkillä. Jalat tuntuvat tosi freeseiltä eli tästä on hyvä ponnistaa kohti aavikkoa.

Ja vielä ns.sana viikonvaihteeksi. On ollut mukava saada tsemppiviestejä tutuilta ja tuntemattomilta näin aavikkomatkan aattoaikana. Pistäkää niitä tulemaan jatkossakin. Ne piristää.

Asiat ovat miltä ne näyttävät vai….

/in /by

…ovatko sittenkään?

Näin viimeksi jäävuoren Grönlannissa 2019. Niitä ajelehti idässä sijaitsevan Isortoqin ja Tasiilaqin liepeillä.

Näemme merellä ajelehtivasta jäävuoresta noin 10% eli 90 % on pinnan alla näkymättömissä.

Ihan samalla tavalla me näemme yksittäisen henkilön tai yrityksen menestymisen , siis jäävuoren huipun, mutta emme näe pinnan alle, jossa se onnistuminen luodaan.

Menestys ja onnistuminen koostuu mm.seuraavista osatekijöistä: Pitkäjänteisyys, rohkeus, kova työ, muutos, sitoutuminen timityö, intohimo jne.

Aihetta tarkemmin tutkinut James Clear sanoo “it’s easy to overvalue the outcome and undervalue the process.”

Näemme mitalit, emme hikeä. Näemme diplomit, emme kotitehtäviä. Näemme suorituksen, emme harjoituksia.

https://planetinteractive.com.cy/the-iceberg-illusion-of-success/

Yllä olevaa linkkiä kannattaa klikata, jos aihe kiinnostaa.

Jäävuorien lisäksi hiekkadyynit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi.

Arabian niemimaalla dyynien korkeus voi nousta jopa satoihin metreihin. En juokse dyynien yli vaan puikkelehdin dyynivuoriston juurella.

Juoksen tänään toiseksi viimeisen pitkän lenkin ennen seikkailumatkan alkua. Otamme samalla kuvia Hesarin tulevaa aavikkojuttua varten.

PS. Olen melskannut menneinä vuosina ns.turhasta päivästä eli Black Friday´sta. Jatkan mesoamista ensi vuonna, nyt keskityn muihin asioihin.