Miten tilanteet voivatkaan muuttua; olin tiistai-iltana lähes maani myynyt, kun lähtöselvityksestä ei meinannut tulla lasta eikä p…..

Saapuessamme ke-iltapäivänä Riadiin, vastaanotto oli hemmetin hyvä. Saimme Penan kanssa lähes VIP-kohtelun. Meidät napattiin turistijonosta ja pyydettiin seuraamaan erään nurkan takana oleville nahkatuoleille.

Olin vähän “mitä hemmettiä nyt tapahtuu”-fiiliksissä, mutta sitten ystävällinen rouva tuli meitä palvelemaan ja yks kaks yllättäen meidät ohjattiin jonojen ohi tiskille ja maahantulo oli taputeltu.

Iloa lisäsi tapaaminen Mohammedin kanssa. Siinä vaihdettiin paikalliseen tapaan aika monta poskisuukkoa ja halausta.

Moha kertoi autoon hypättyämme, että meidät on kutsuttu illalla järjestettävään häätilaisuuteen.

Pistimme kahdeksan aikaan Penan kanssa ykköset päälle. Se ei tietenkään ole kovinkaan paljon, mutta ei me nyt ihan resupekkoinakaan siellä oltu.

Paikalla oli minulle useita tuttuja heppuja, sillä olen käynyt täällä aiemmin jo viisi kertaa. Oli ihan hemmetin hauskaa tavata wanhoja jermuja. He olivat tulevasta juoksusta aivan innoissaan ja toivottelivat onnea matkaan.

Paikalliseen häähumuun kuuluu tanssiesitys, jota Pena aluksi kuvasi, kunnes yksi heppu houkutteli meidät mukaan “joraamaan”,

Ei tässä varmaan mitään kutsua “tanssii tähtien kanssa “-ohjelmaan tule, mutta pahuksen hauskaa siinä oli saudiäijien kanssa oli hytkytellä.

Sen päälle söimme uskomattoman hienon hääillallisen, jonka jälkeen oli aika kiittää isäntiä ja palata Mohan kyyditsemänä hotellille.

Huomenna (2.1) aion olla erään sanomalehden haastateltavana ja muitakin median edustajia lienee mahdollisuus tavata. Illan kruunaa visiitti suurlähettiläs Antti Rytökankaan järjestämiin juhliin.