Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Kuvia 2007-2021, Osa 4. Grönlanti (2013)

October 31, 2022/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Pian Saharan jälkeen otin suunnaksi Grönlannin jäätikön. Pyysin retkikunnan jäseneksi Greg Maudin, johon olin tutustunut Etelämantereella. Greg juoksi kanssani Kalaharin autiomaan halki.

Pidimme ensimmäisen palaverin Lontoossa, jonne GM oli asettunut muutamaksi vuodeksi.

Päätimme pitää kaksi treenileiriä Lapissa. Toisessa oli mukana retkikuntaan rekrytoitu tanskalainen Jens-Erik Nielsen, joka oli aiemmin hiihtänyt Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden halki.

Huomasimme harjoitusleirin aikana, että JE:n kondis on kehnonlainen. Hän sai asiasta muistutuksen ja mies lupasikin treenata ennen h-hetken koittamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Näin jälkikäteen ajateltuna mies olisi pitänyt potkia ryhmästä pois….

Itse juoksu alkoi huhtikuussa Grönlannin itärannikolta Isortoqin kylästä.

Sää oli mitä mainioin. Etenimme todella mainiosti ensimmäiset 5 päivää.

Huomasin, että Jens-Erikillä oli vaikeaa. Yritin motivoida miestä, mutta sanani menivät kuuroille korville. Välillä meni hermotkin…

Eräänä iltana Jens-Erik teki elämänsä munauksen. Hän sulatti teltassaan (lumesta) vettä, sillä seurauksella, että teltta oli täynnä häkää ja mies pyörtyi.

Kuin ihmeen kaupalla löysimme hänet, ennen kuin viikatemies iski.

Saimme hänet elävien kirjoihin, mutta siinä vaiheessa oli selvää, että emme voisi jatkaa jäätikön ylitystä hänen kanssaan.

Mies oli evakuoitava jäätiköltä pois.

Ennen sitä jäimme myrskyn kouriin viideksi päiväksi. Ensimmäisen myräkkäyön aikana olin ihan varma, että nyt tulee noutaja.

Kun ihmeen kaupalla telttamme kesti tuon röykytyksen.

Kun myrsky laantui, niin oli aika lähteä takaisin kohti Isortoqia.

Vauhtia ja vipinää villahousuihin toi tieto, että uusi myrsky on tuloillaan.

Ja mikä matka siitä tulikaan. Jotta ehtisimme ajoissa Isortoqiin, niin jouduimme tekemään aika uhkarohkean reittimuutoksen muutaman vuoren yli. Mikäli olisimme palanneet takaisin samaa reittiä, mistä tulimme, niin emme olisi ehtineet määränpäähän ennen uutta myräkkää.

Kuin ihmeen kaupalla saavuimme itärannikolle juuri ennen uuden hurrikaanin alkua. Sitä telttamme ei olisi kestänyt.

Vaikka matka jäi kesken, niin ensimmäinen Grönlannin jäätikkömatka oli ikimuistoinen. Päätin, että palaan jossain vaiheessa jäätikölle. Siihen meni kuusi vuotta….

Greg Lapin treenileirillä.
Tiedossa lumitöitä
Koiranilma…

Jännitysnäytelmä jatkui heti jäätikkömatkan päätyttyä. Lensimme helikopterilla ensiksi Tasiilaqiin ja siitä Kulusukiin.

Jälkimmäisessä paikassa jouduimme odottamaan lentoa Islantiin parisen päivää. Tapoimme aikaa mm. kuljeskelemalla merenjäällä. Se oli koitua kohtalokseni.

Jäin muusta porukasta (GM/JE) jälkeen. He talsivat minusta noin sadan metrin päässä, kun yks kaks yllättäen tipuin jään läpi. Matka kohti merenpohjaa alkoi.

Minulla oli jalassa jäätikkösaappaat ja olin pukenut ylleni paksun untuvatakin.

En mene yksityiskohtiin, mutta (todellakin) kuin ihmeen kaupalla, sain räpiköityä itseni jään reunalle, josta Greg repi minut ylös. Olen miettinyt tätä episodia moneen kertaan.

Grönlannin ensimmäinen seikkailu oli opintomatka isolla O-kirjaimella. Kävin sen jälkeen tarkkaan läpi, mikä ja etenkin miksi asiat meni plörinäksi. Minulla ei ole tapana tehdä samaa virhettä kahteen kertaan…

Aloitin uuden Grönlannin jäätikköseikkailun valmistelut vuonna 2017. Itse matka toteutui vuonna 2019. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa….

Kuvia 2007-2021, osa 3. Sahara.

October 31, 2022/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Hyppään muisteluissa Etelämantereen jäätikön (2008) ja Kalaharin autiomaan yli (2010).

Tällä kertaa kuvat ja muistelut vievät minut (ja sinut) Saharan autiomaan ylitykseen.

Aloitin autiomaaseikkailun valmistelut heti Kalaharin autiomaan ylityksen jälkeen.

Itse juoksu (1628 km) oli helpompi kuin siihen liittyvä valmistelutyö.

Urakkaa ei helpottanut Pohjois-Afrikan levottomuudet, jotka levisivät kulovalkean tavoin. Tiedossa oli suoraan sanoen vaarallinen reissu, sillä kidnappauksen uhka oli todellinen.

Eräs ruotsalaismies jäi näillä seuduilla terroristijoukkion vangiksi kuudeksi vuodeksi.

Tehtävä numero yksi oli valita tukitiimi. Kävin ensiksi Ruotsissa, jossa tapasin kuuluisan aavikkoketun.

No, meidän yhteistyö karahti kiville jo alkumetreillä.

Yks kaks yllättäen tutustuin erikoisjoukkoupseeri Patrik Säilään. Hän oli perustamassa kansainvälistä turva-alan yritystä Frontline Responses Finlandia ja minusta tuli heidän ensimmäinen asiakas.

Näin jälkikäteen ajateltuna on pieni ihme, että saimme rakennettua retkikunnan reilun vuoden aikana. Olosuhteet olivat meitä vastaan in so many ways.

Meillä oli kaksi reittivaihtoehtoa. Juoksisin joko läntistä tai itäistä reittiä pohjoisesta etelään. Siis joko Marokosta Mauritaniaan tai Egyptistä Sudaniin.

Teimme yhteistyötä mm. Ulkoministeriön kanssa. Olimme yhteydessä paikallisiin puolustusvoimiin. Egyptiläiset asettivat ehdon, jonka mukaan heillä on oikeus pysäyttää retkikunnan eteneminen ilman selittelyjä.

En suostunut siihen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi läntinen reitti.

Kävimme reilu kuukausi ennen itse aavikon ylitystä Mauritaniassa ja Marokossa tutustumassa paikallisiin olosuhteisiin.

Ja myös tukitiimiin.

Jouduimme antamaan muutamalla paikalliselle fudut, sillä heidän osaamistaso ei ollut riittävän hyvä.

Ennakkotutkimusmatkan jälkeen oli vielä rekrytoitava Mauritanian armeijalta tukijoukkio, joka turvaisi meidän etenemistä. Heitä ilmestyi paikalle 14, joten turvamiehiä piisasi.

Suomesta mukaan tuli kaksi erikoisjoukkosotilasta ja luottomies Pena Kotiaho.

Illan hoilaushetki Team Marokon kanssa.
Etätöitä Saharassa….
Näkyykö vihollisia?
Mies, jonka vuohet löysimme.
Aamulla oli kylmä. Tässä lämmittelyä notskin äärellä.
Mauritanialainen tiimikaveri.

Nyrkkeilytreenit a´la Sahara

Toughbook on aina matkassa….
Armeija marssii vatsallaan…
Päiväannos oli 50 kilsaa.
Hydrate or die….
Nimimerkki väsynyt, mutta onnellinen. Saharan ylitys ja 1628 kilsaa on viimein takana.
Pari kuukautta Saharan halkijuoksun jälkeen julkistettiin Juha Hietasen kirjoittama “Seikkailujuoksija”. Kuva on otettu kirjan julkistamistilaisuudesta, joka järjestettiin Urheilumuseon tiloissa Olympiastadionilla. Kuvassa vasemmalla Juha Hietanen. Saharan juoksuvermeet löytyvät Urheilumuseosta.

Kuvia 2007-2021, osa 2. Libya.

October 31, 2022/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kävin vuona 2008 Libyan Saharassa.

Itse asiassa minun ei pitänyt lähteä sinne alkuunkaan, mutta toisin kävi.

Olin nimittäin ilmoittautunut Mauritaniassa järjestettävään 250 kilsan etappikisaan, mutta se peruttiin.

Kävi nimittäin niin, että eräs kuuluisa terroristijärjestö riisti hengen usealta ranskalaiselta turistilta missäpä muualla kuin Mauritanian pääkaupungissa.

Aavikkojuoksu peruttiin ei vähiten siitä syystä, että kisajärjestäjä oli ranskalainen.

No, minulle tuli kiire löytää uusi kisa. Sain kuin sainkin peruutuspaikan Libyaan.

Olin fyysisesti todella hyvässä kunnossa, mutta muu valmistautuminen meni penkin alle,

Itse kisassa suunnistus meni ihan perseelleen. Eksyin tuon tuosta.

Juoksin siis koko rahan edestä. Veikkaan, että 200 kilsan sijaan meikäläinen harhaili Saharassa lähes 250 kilsaa….

Olin kisan jälkeen ihan paskana. Tähän liittyen, muistan kävelleeni vessaan, joka oli paikalliseen tyyliin savimaja, jossa veskipöntön virkaa toimitti lattiassa oleva reikä.

Yritin kyykistyä, mutta jalat olivat niin tönkkönä, ettei siitä tullut mitään. Linkutin takaisin teltalle, josta nappasin juoksusauvat mukaani. Asetin ne hanurin taakse ristiin, että voin istua niiden päällä.

No, ei sekään ihan tuubiin mennyt, mutta sain toimitettua asiani.

Veskiepisodin jälkeen laahustin lääkintätelttaan. Jaloissa kun oli rakko poikineen.

Lääkintäteltan “hoitsu” kavahti nähdessäni kovia kokeneet varpaani….vai olikohan niiden haju liikaa. Kuva puhukoon puolestaan.
Tämä kuva on otettu vesitankkauspisteellä, joita oli noin 25 kilsan välein.
Eräänlainen rakko-ongelma.
Kuvassa lääkintäteltta. Tähän oli pysähdyttävä kisan aikana. Lääkäri antoi luvan jatkaa kisaa tai sitten ei…..Monen matka nimittäin päättyi lääkärin punaiseen lippuun.

Virheitä tuli tehtyä, mutta niistä otettiin opiksi. Kerran saa mokata, mutta jos saman virheen tekee kahdesti, niin sitten on päässä vikaa.

Libyasta saadut opit veivät minut koko Saharan autiomaan halki neljä vuotta myöhemmin….

Page 483 of 1844«‹481482483484485›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Nova 4 sisäänajo
  • Bodia!
  • Kenkätestausta
  • Mikä niissä jäätiköissä oikein vetoaa?
  • On arki tai pyhä…

Archives

Scroll to top