Englannin kielinen “stoked” lienee paras sana kuvaamaan olotilaani.

Olen siis innostunut.

Siitä, että pääsin mukaan tekemään retkeilyyn ja luontoon liittyvää ohjelmaa hienojen ihmisten kanssa.

En ole ohjelmassa “vain” kasvo vaan olen päässyt myös muokkaamaan ja kehittämään sen sisältöä.

Kuvasimme maanantaina eräässä kauppakeskuksessa klo.14.00-19.00 välisenä aikana.

Ihan niin kuin retkikuntatyössä, myös kuvauksissa on improvisoitava.

Roolini muuttui tai oikeastaan laajeni kuvauksen alkajaisiksi “seikkailija-Jukasta” myös ohjelman juontajaksi.

Varsinaisia juontotehtäviä en ole tehnyt läheskään niin paljon kuin luentokeikkoja, mutta samasta asiasta siinä on kyse.

Kommunikoinnista.

Se on minulle ihan sama spiikkaanko live-yleisölle vai kameralle. Kaikki käy.

Monet meistä karttavat esiintymistilanteita.

Niin tein minäkin. Kouluaikoina kirjaesitelmät ja laulukokeet olivat yhtä piinaa.

Yksi suurimmista peloista liittyy mokaamiseen. Minulle nauretaan tms.

Ensimmäinen TV-esiintymiseni oli joitakin kuukausia ennen Pohjoisnapaa. Olin Maikkarin Huomenta Suomen suorassa lähetyksessä.

Muistan hyvin, kuinka jännittynyt olin. Se seuraava TV-esiintyminen oli kuitenkin jo helpompi ja vuosia myöhemmin en huomannut kameroita lainkaan.

Sama juttu yritysluentojen kanssa. Ekat olivat piinaa, kunnes homma lähti rullaamaan.

Olen oppinut nauttimaan esiintymisestä, turha sitä on kieltää.

Nyt pääsen siis tekemään sitä….