Sponssi-virittelyjä

/in /by

Salomon, Millet, Haglöfs, Patagonia, Rab….

Siinä esimerkkejä urheiluvaatefirmoista, joiden kanssa minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä seikkailujeni yhteydessä (2007-)

Saan lähiaikoina eräältä potentiaaliselta yhteistyökumppanilta sporttivaatteita testiä varten.

Kyseessä on pohjoismainen merkki.

Tässä matkan varrella, olen tutustunut lähes kaikkiin Suomessa toimiviin sporttialan maahantuojiin.

Se helpottaa yhteydenottoa.

Aika monet tarjoavat “sopimusta”, jolla saa kyseisen brändin tuotteita veloituksetta.

Onhan sekin tyhjää parempi, mutta retkikuntien kustannukset on maksettava riihikuivalla rahalla.

Tytäryhtiötaloudella tarkoitetaan sitä, että kotimaassa toimivien yritysten omistajat ja pääkonttorit ovat ulkomailla.

Päätökset sponsoridiileistä tehdään pääsääntöisesti maan rajojen ulkopuolella. Jos hyvä arpa osuu käteen, niin se voi tarkoittaa parempaa sopimusta kuin mitä paikallinen maahantuoja voisi tarjota.

Sponsoreiden metsästäminen on kontaktilaji.

Olen parhaillaan virittelemässä kuviota, jonka toisessa päässä on jättikokoisen yhtiön ylin johto. Verkostossani on ihminen, joka tuntee tyypin, jolla on suora kontakti em. yhtiön päättäjiin.

Ilman tätä verkostoa, minulla ei olisi mitään mahdollisuutta esittää heille asiaani.

Onnistumisen mahdollisuus on pieni, mutta jos ei edes yritä, niin….

Miksi joku firma sponsoroisi minua tai jotain toista henkilöä?

Hyöty.

Sponsorointi on investointi, jonka odotetaan tuottavan jollakin aikajänteellä lisäarvoa ja hyötyä yritykselle. Mikäli osaan perustella miksi seikkailujuoksijaan kannattaa panostaa, niin onnistumisen mahdollisuus kasvaa.

Ugh.

Muista aina, jumpatessa, monta vaaraa ompi eessä

/in /by

Olen aloittanut systemaattisen voimaharjoittelun. Pienillä painoilla, mutta silti.

Valmentajalta on tullut ohje tehdä maksimissaan vain kaksi treeniä viikossa. Siis punteilla.

Sitä edeltävään alkujumppaan on kiinnitettävä tosi paljon huomiota, jotta välttyisin mahdollisilta krempoilta.

Tein perjantaina treenin, jossa soudin aluksi 10 minsaa.

Sen jälkeen oli vuorossa lantion ja pakaroiden aktivointiliikkeet ja vasta sen jälkeen aloin riehumaan (pienillä) painoilla. Treeni päättyi loppuverkkaan soutulaitteen parissa.

Tällä hetkellä en kiinnitä huomiota painoihin vaan siihen, että teen suoritukset mahdollisimman puhtaasti. Sen jälkeen kun tekniikka on kunnossa, niin painoja voi lisätä.

Mutta hyvin maltillisesti. Tässä ei ole mihinkään kiire.

Sain koutsilta varoituksen, että jalat saattavat mennä alkuvaiheessa tukkoon.

Teen myös ennen jokaista juoksutreeniä extra-hyvän lämmittelyn.

Lauantain juoksulenkillä huomasin, että jalat eivät hapottaneet eräässä todella pitkässä nousussa. Näin tapahtui vielä kuukausi sitten.

Vuoden hengailija

/in /by

Päätin vuosituhannen vaihteessa, että yritän päästä jossain vaiheessa Juoksija-lehteen töihin. Olin lehden suuri fani.

Vielä tuolloin, kuukausiliksa tuli Sanoma Oy:ltä.

Tavoite oli kuitenkin asetettu.

Ja kuten ainakin minulle tapaa käydä, niin tavoitteeseen pääsyyn menee pidempi tovi.

Viimein, vuonna 2003, minulla tuli mahdollisuus käydä lehden toimituksessa.

Olin jo tuolloin irtaantunut kuukausipalkkaisesta duunista.

Tein eräälle palautumisjuomia valmistavalle yritykselle mainoskampanjaehdotusta ja sen yhteydessä tuli mahdollisuus treffata Juoksija-lehden porukka.

Firman toimitilat olivat tuolloin stadikalla ja muistan edelleenkin, kun kipusin C-rapun ylimpään kerrokseen ja koputin toimituksen oveen.

Firman toinen osakas, Ilkka Kalermo, avasi oven ja sanoi, “Kato, sinähän näytät ihan juoksijalta”. Menin sisään, katsoin ympärille ja vastasin, “tää on kuin kotiinsa tulisi”.

Jäin sille tielle.

Olin toimituksen hengailijajäsen noin vuoden, kunnes elokuussa 2004 jäin sinne vakkarihommiin. Sitä iloa kesti aina kevääseen 2020….