Konmaritus

/in /by

Konmarituksen pääideana on luopua kaikesta turhasta. Puhumme toimittaja Anna Sievisen kanssa tästä aiheesta tulevassa podcastissa, jota ei ole vielä siis nauhoitettu.

Yksi tapa konmarittaa on luopua tai ainakin miettiä sitä, kuinka paljon viettää aikaa sosiaalisessa mediassa.

Tiedän henkilöitä, jotka ovat siitä riippuvaisia. Aina kun kännykästä kuuluu maaginen “bling”-ääni, niin käsi hamuaa kohti puhelinta. He toimivat kuten Pavlovin koirat.

“Työpalaverissa et malta olla vilkuilematta Facebookia. Ravintolassa keskityt kuvaamaan annostasi Instagramiin. Auton ratissa tarkistat vähän väliä WhatsApp-viestisi. Ja kun tapaat ystäviäsi, avaat vaivihkaa sometilisi ja jättäydyt keskustelujen ulkopuolelle.

– Sellaista diagnoosia kuin riippuvuus sosiaalisesta mediasta, ei vielä ole, mutta nuo esimerkit kuvastavat jo selvää somen käyttöhäiriötä ja hallinnan puutetta, sanoo A-klinikan johtava ylilääkäri ja Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki.

– Kun huomaat livahtavasi someen niinkin epätoivotuissa tilanteissa kuin työpalaverissa tai liikenteessä, ja kun sosiaalinen elämäsi alkaa kärsiä somen käytöstäsi, ollaan jo eräänlaisen riippuvuuden äärellä”.https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/artikkelit/kun-some-koukuttaa/#51df44ab

Olin erään koulutusporukan valmentajana Saharan hiekkaerämaassa oliko se nyt vuonna 2015 vai 2016. Vietimme siellä noin viikon.

Siellä ei kännykät toimi. Aavikolle saapuessamme osa porukasta alkoi välittömästi räpläämään kännyköitään.

No, se oli ihan turhaa, sillä siellä päin maapalloa verkkoyhteyttä ei ole. Ainoa tapa saada yhteys ulkomaailmaa on satelliittiyhteys. Minulla oli satelliittipuhelin, mutta se oli matkassa ainoastaan hätätilannetta varten.

Taisi siinä mennä pari päivää ennen kuin ihmiset unohtivat kännykän olemassa olon ja alkoivat keskittyä olennaiseen. Nauttimaan elämästä aavikolla.

Tästä ja paljon muusta kerromme lisää tulevassa podcastissamme.

Olen jo lopettanut Twitterin ja Instan seuraamisen.

Mitä faceen tuleen, niin aion “heivata” suurimman osan “kavereista” pois. Projekti on jo alkanut.

Jotkut ulkomailla asustelevat frendit tekevät poikkeuksen. Face ja mese on ainoa tapa pitää heihin yhteys.

Jos elämästä puuttuu merkitys, tee jotain vaivalloista…

/in /by

..otsikoi HS maanantaina https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009338173.html

“Sielu ja ruumis ovat saman kokonaisuuden osia, ja molemmat kaipaavat ravintoa. Siksi merkitystä voi tuottaa myös fyysinen ponnistelu”.

“Vapaus kulkea omia väyliään luo merkityksellisyyden tunteen, mutta sillä on hintansa: hiki. Kokeilkaa vaikka siirtyä auratulta uralta tai latukoneen jäljeltä upottavaan hankeen. Vauhti hidastuu, syke nousee, paita alkaa kastua. Kun itse avaa latunsa, tuntee työn jäsenissään”.(HS).

Niinpä.

Olen puhunut ja kirjoittanut tästä aiheesta yli 15 vuoden ajan.

Merkityksetön elämä on ajan tappamista.

Joskus minut saatetaan tulkita väärin. Pitääkö kaikkien juosta aavikoiden ja jäätiköiden halki?

Jos se tuo elämään merkityksen, niin mikäpä ettei.

Mikäli ei, niin etsi itsellesi merkityksellinen asia. Se voi olla vanhan talon kunnostus, puutarhan hoito, itsensä sivistäminen, uuden kielen oppiminen, uuden harrastuksen aloittaminen, kokkaus, muiden auttaminen, ristisanojen ratkaiseminen, mielekäs työ….

Mikä minä olen kenellekään kertomaan mikä se on.

Minulle se on vapaus kulkea omia väyliä. On aina ollut ja tulee aina olemaan.

Kun on tehnyt jotain vaivalloista ja vaativaa, maaliin pääsy on uskomattoman upeaa. On se maali mikä tahansa.

Ennätyksistä…ja vähän kusetuksistakin

/in /by

Explorerswebissä oli mainio juttu ajankohtaisesta aiheesta, jonka avainsanoja ovat Etelämanner, ennätykset, some, sponsorit, ego jne.https://explorersweb.com/in-antarctica-any-claim-goes/

Tähän alkuun, onnea Mikolle ja Terolle todella hienosta etelänavan hiihdosta!!!

En aio kirjoittaa tästä mitään pitkää esseetä, sillä aika on vähän kortilla, joten vedän mutkia suoriksi.

Aihe liittyy kuitenkin “ennätyksiin”.

Saadakseen medianäkyvyyttä, sponsoreita….niin ainakin kokopäivätoimisen seikkailijan on tehtävä seuraavasta tavoitteestaan jollain tavalla mielenkiintoinen.

Amundsen ja hänen tiiminsä hiihtivät ensimmäisinä ihmisinä Etelänavalle 14.12.1911

Sen jälkeen noin 200 seikkailijaa on hiihtänyt Etelänavalle. Tsekkasin tämän luvun netistä ja siinä saattaa olla hieman heittoa puoleen tai toiseen, mutta suunnilleen noissa luvuissa pyöritään.

Amundsenin jälkeen muutamat seikkailijat ovat halunneet tehdä uusia Etelänavan ennätyksiä.

Nopeusennätys on tästä yksi esimerkki. Tällä kaudella brittinainen hiihti Etelänavalle noin 5 päivää nopeammin kuin edellisen naisennätyksen haltija.

Ennätykset kiinnostavat mediaa ja sponsoreita. Ja tämän rinnalle on syntynyt myös uusia tapoja saada julkisuutta, josta “hiihto, juoksu, vuorikiipeily ilmastonmuutosta vastaan” ovat hyviä esimerkkejä.

Yksi seikkailufrendi kertoi jo vuosia sitten, että hän saa helpommin fyffeä retkikuntiaan varten sanomalla sponsoreille taikasanan “ilmastonmuutos”.

No, joissain tapauksissa media / some-maailma voi kääntyä myös jotain “ilmastohanketta” vastaan… …https://www.hs.fi/talous/art-2000009034445.html

Palataan vielä hetkeksi “ennätyksiin”. Kisa julkisuudesta ja mammonasta on armoton ja siksi jotkut, tosin hyvin harvat, ovat valmiita vilunkipeliin. Oheisessa Exwebin jutussa kerrotaan mm. Colin O`Bradysta, jonka vuoden 2018 “koko Etelämantereen ylitys” osoittautui joiltain osin kusetukseksi.

Joillakin nimimiehillä-ja naisilla on taustalla PR-toimisto, joka pitää huolta mm. medianäkyvyydestä. Siinä on riskinä se, että PR-ihmiset julkistavat seikkailijasta sellaisia tietoja, jotka eivät pidä ihan 100% paikkaansa.

Brittiseikkailija Sir Ranulph Fiennes on sanonut suoraan ja rehellisesti, että hänen on aina pyrittävä johonkin ennätykseen saadakseen medianäkyvyyttä ja rahoituksen seuraavaan seikkailuunsa.

Suomalaisten naparetkeilijöiden kunniaksi on sanottava, että heillä on homma pysynyt aina hanskassa!

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalainen-seikkailija-katosi-oudosti-14-vuotta-sitten-kuka-vastasi-naisen-puhelimeen-vuosia-myohemmin/6781484#gs.nuze60https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mysteeri-kadonnut-naparetkeilija/

Se siitä.

Juoksin sunnuntaina treenifrendin kanssa mahtavan lenkin. Vedimme harjoituksen lopuksi itsemme hapoille noustessamme juoksujalkaa erään korkean kallion päälle. Sen päätteeksi (ja jo puolivälissä..) miehet makasivat lumihangessa happea haukkoen. Oliko siinä järkeä vai ei on toinen kysymys, mutta hauskaa oli.