Sain tähän kirjoitukseen inspiraation hyvältä ystävältäni Jani Mattssonilta.

Käsittelemme otsikossa näkyvää aihetta tulevassa podcastissa, joka nauhoitetaan ensi maanantaina. Ilmoitan, kun se tulee Suplaan kuultavaksi.

Päätin heittäytyä ammattijuoksijaksi vuosituhannen vaihteessa. No, sen olen kertonut jo tuhanteen kertaan.

Sain päätökselläni aikaan ihmetyksen aallon. Miksi ihmeessä heität kaiken mitä olet viimeisen kymmenen vuoden ajan rakentanut yks kaks yllättäen menemään.

Ei tuosta (ammattijuoksijaksi ryhtymisestä) tule mitään. Sun parasta ennen päivämäärä on jo mennyt…

Ja sitä rataa,

Arvatkaa kiinnostiko muiden mielipiteet tai mitä he minusta ajattelivat?

Kun lähdin Pohjoisnavalle, eräs (tunnettu) TV-toimittaja sanoi minulle: “Jukka, tästä lähtien sinua pidetään vähän hulluna”.

Tapasin viime vuonna henkilön, joka täytti 65 vee ja jäi sitä myötä myös eläkkeelle. Hän kertoi useaan otteeseen jättäytyneensä työelämän ulkopuolelle eikä siis eläkkeelle, koska olisi samalla paljastanut muille “korkean ikänsä”.

Hän (ehkä) mietti, mitä muut minusta nyt ajattelevat?

Ohessa linkki sivulle, jossa kirjoitetaan hyvästä itsetunnosta ja itsetuntemuksesta.https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/itsetunto/