Palaverit

/in /by

Tässä on hieman toistoa edellisiin kirjoituksiin, mutta mikäli joku blogiani lukeva ei vielä tiedä, niin palaverit ovat mielestäni aivan hanurista ja hukkaan heitettyä aikaa.

On tietenkin poikkeuksia, josta viime keskiviikko on hyvä esimerkki. Istuin nimittäin kahdessa palsussa, jotka molemmat menevät kirkkaasti tämän vuosikymmenen Top kymppiin.

Toinen niistä liittyi tänään alkaviin Outdoor-ohjelman kuvauksiin.

Ja se toinen kokous piti sisällään avainsanoja kuten podcast, video ja valmennukset.

Kuten sanottu, tänään maanantaina alkavat elo-syyskuussa esitettävän retkeilyyn ja luontoon liittyvän ohjelman kuvaukset. Ja ensi viikolla jatketaan. Tuolloin ollaan pari päivää tiivisti ulkosalla, tänään tehdään kuvauksia sisätiloissa.

Ennen tämän päivän kuvauksia käyn treenaamassa Crossfit 8000´n salilla ja opettelen samalla muutaman uuden (juoksua jeesaavan) liikkeen.https://crossfit8000.com/

Neljä luonteenpiirrettä

/in /by

Eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista tutkimusmatkailijoista, Ernst Schackleton sanoi, että tutkimusmatkailija/seikkailija (Explorer) tarvitsee onnistuakseen neljää luonteenpiirrettä. https://shackleton.com/blogs/articles/explorer-qualities

Ne ovat “optimismi, kärsivällisyys, idealismi sekä rohkeus” .

Oheisessa artikkelissa haastatellut seikkailijat/tutkimusmatkailijat ottavat omakohtaisesti kantaa Schackletonin teeseihin. Niin teen minäkin.

Ainakin optimismiin sekä kärsivällisyyteen.

“You know things are going to go wrong on an expedition, they just do, as they did for Shackleton, but it’s about how you deal with the issues and how you improvise – you must look on the bright side. There were tough days, but I still made progress. There were days when the surface was hard, but the sun was shining. There was always something to be happy about”

Se on juuri noin; retkikunnan aikana jotkut asiat menevät jossain vaiheessa ainakin pikkuisen persiilleen, mutta on aina olemassa asioita, joista on syytä olla tyytyväinen.

Kärsivällisyys….minun tavoite on juosta aavikolla aina 50 kilsaa per päivä.

Kannattaisiko olla alkuvaiheessa kärsivällisempi ja antaa keholle aikaa totuttautua kuumuuteen ja muutenkin erilaisiin olosuhteisiin?

Ehdottomasti!

Eipä muuta tällä kertaa.

Istuu kuin….

/in /by

..hanska.

Nimittäin Merrellin Trail Glove 7.

Kun tulin päätoimisesti juoksualalle v.2003, niin muodissa olivat tuetut juoksukengät.

Juoksijoille myytiin pää märkänä “motion control” -kenkiä, joka lihotti hyvin alan yrityksiä…ja fysioterapeutteja.

Muistan, kun juoksin jollain 210 euron ihmekengällä tunnin lenkin, niin jalat olivat monta viikkoa ihan skeidana. Ne eivät onneksi olleet omat zengat, vaan Juoksija-lehden testikappaleet.

Jossain vaiheessa alettiin puhua “free”-kengistä, jotka olivat taas kaikkea muuta kuin juoksuaskelta ohjaavat jalkineet.

Se oli kuin jalkojen vapautusliike, vähän samaan tapaan kuin 60-luvulla, jolloin poltettiin rintsikoita.

Nyt saivat jalatkin liikkua vapaasti. Sitä seurasi paljasjalkajuoksu-buumi.

Viimeistään tuolloin Merrell tuli monelle juoksijalle tutuksi. He myivät paljasjalkakenkiä kuin häkää.

Markkinoilla oli muutama muukin free-kenkämerkki, mutta niiden liito näyttää loppuneen. Merrellin ei.

Sain sponsoriltani testiin Trail Glove 7´n.https://varuste.net/p119247/merrell-trail-glove-7-mens?change_country=FI&change_currency=EUR&gclid=EAIaIQobChMIzb6V4qfy_gIVFEeRBR3KBgX6EAQYBCABEgLOefD_BwE

Pistin siis popot jalkaan lauantain testilenkille. Heitin repun selkään, jossa oli hyvin vaimennetut saman valmistajan Moab Flightit.

Ajattelin, että tutustun paljasjalkakenkään rauhallisesti ja pistän vaimennetut jalkineet jalkaan jossain vaiheessa treenilenkkiä. Tavoite ei tältä osin toteutunut; juoksin koko lenkin ne jalassa:-)

Kenkä on nimensä mukaisesti suunniteltu poluille, mutta kyllä sillä kelpaa juoksennella hiekka-ja asvalttitielläkin.

Trail Glove ylitti odotukset. Sillä on ilo juosta.

Ja aion käyttää niitä myös kallioilla kiipeilyssäkin.

Paljasjalkakengällä alku kannattaa ottaa iisisti.

Niissä ei ole ns. droppia, joka tarkoittaa siis kannan ja päkiän välistä korkeuseroa. Juoksukenkien normidroppi liikkuu 6-10mm välillä, tässä kengässä se on nolla!

Monella saattaa olla hieman lyhentynyt akillesjänne.

Jänne ja pohje saattaa ottaa ns. hittiä, jos alun ottaa liian rajusti. Kenkään kannattaa tutustua kävelemällä ja sen ensimmäisen juoksulenkin on syytä olla normaalia lyhyempi.

Vedimme torstaina Merrellin ja Crossfit 8000´n yhteistyöprojektina juoksukoulun kasitonnisen asiakkaille.

Päästyämme maastoon, annoin kullekin juoksijalle henkilökohtaista palautetta.

Usealla on liian pitkä juoksuaskel. Se tömähtää maahan lantiolinjan etupuolelle, ei sen alle, kuten pitäisi.

Tällöin askelkontaktista tulee liian pitkä ja paine kohdistuu etureidelle aiheuttaen mm. polvivaivoja.

Paljasjalkakengällä tätä ei tapahdu, joten askeleesta tulee automaattisesti juuri sopivan pitkä.

Juoksijan jalka ei tule maahan kanta edellä vaan “landaa maahan” lähempänä päkiää.

Paljasjalkakenkä vahvistaa jalkoja ja etenkin niitä jalkaterän pieniä lihaksia, jotka lepäävät vaimennetulla jalkineella juostessa.

Juoksu-nudismissa on kyllä puolensa. Aion juosta jatkossakin Trail Glove seiskalla. Itse asiassa aion pummia sponssilta vielä yhden parin arkikäyttöönkin….