Tuli jo pahin mieleen…

/in /by

ExplorersWebin sivulla oli artikkeli, jonka mukaan Denalilta, joka on jenkkien korkein vuori, on löydetty kuollut vuorikiipeilijä: “A climber was found dead Monday after falling from the upper reaches of North America’s highest mountain”.https://explorersweb.com/solo-climber-dies-on-treacherous-section-of-denali/

Seikkailukaverini Greg (Etelämanner, Kalahari, Grönlanti 2013) nimittäin kiipeää kyseiselle vuorelle ihan näinä näppäimillä.

No, oli pakko lähettää miehelle viesti ja kysellä kuulumiset.

Jos sää sallii, niin vuoren valloitus alkaa millä hetkellä hyvänsä.

Sain Partioaitan tj. Markus Mäkiseltä mieltä ilahduttavan meilin, jossa hän kertoi viime viikon juoksukoululaisten olleen tyytyväisiä.

Sanonnan mukaan “Kissa kiitoksella elää, koira pään silityksellä”.

Kuten kissoille ja koirille, niin myös meille ihmisille positiivisen palautteen saaminen tekee hyvää ja tuo hyvän mielen.

Kuva on Partioaitan tilaisuudesta täällä Nuuksiossa. (Kuvaaja: Krista Ylinen, https://www.kristaylinen.com/).
https://www.partioaitta.fi/
Greg (oikealla) matkalla kohti Denalia. (Kuva: Sarah Maud, Facebook-sivulta)

Mäkivetoja

/in /by

Vedin…siis juoksin sunnuntaina varmaan kesän kovimman treenilenkin.

Aloitin harjoituksen kuitenkin erittäin maltillisesti.

Kävelin jyrkät ylämäet ja lämmittelin muutenkin lihakset hyvin ennen kuin varsinainen juoksu alkoi.

Pirttimäen liepeillä käännyin takaisin kohti kotipesää.

Tällöin pistin uuden vaihteen silmään.

Juoksin jokaisen ylämäen…ja niitähän täällä riittää.

Keskityin ylämäkijuoksussa pakaroiden ja takareiden aktivointiin. Aika usein mäet kivutaan etureisien varassa.

Ylämäet kehittävät hapenottokykyä ja lisäävät juoksuvoimaa. Vähän kuin punttisalilla olisi…

Ex-duunikaverini, ex-Juoksijan päätoimittaja, ex-huippujuoksija…Ari Paunonen antoi minulle taannoin neuvon “tee yksi kova mäkitreeni kerran 10 päivässä”.

Siitä on hyvä pitää kiinni. Ainakin teoriassa:-)

Hikilenkin jälkeen pulahdin kotijärveen (Nuuksion Pitkäjärvi). Vesi on jo 20 asteista…

Treenin ja uinnin jälkeen alkoi palauttelu, johon kuului mm. mustikka-smoothien valmistaminen. Sekoitin sen joukkoon vähän viherjauhettakin.

Otan tänään hitusen kepeämmin, mutta tiistaille on luvassa kivat +30C ja silloin jatketaan.

Retkisafkat

/in /by

Sanonta “armeija marssii vatsallaan” pitää kutinsa myös pitkillä aavikko-ja jäätikköreissuilla.

Safkan merkitys etenkin liikuttaessa kylmillä seuduilla on ihan hemmetin tärkeää.

Ei pelkästään kalorien takia, joita kuluu tuhottomasti urakoidessamme kylmässä säässä, mutta myös hyvän mielen takia.

Explorersweb kirjoitti artikkelin “parhaat retkiruoat”.https://explorersweb.com/best-backpacking-meals/

Olen käyttänyt kaikilla jäätikköreissuillani norjalaista “Real Turmat” -retkiruokaa.https://www.partioaitta.fi/tuotemerkit/real-turmat/

Yritys valmistaa korkealaatuisia kylmäkuivattuja ruokia pääasiassa tuoreista, norjalaisista raaka-aineista.

Realin safkat eivät ole sieltä halvimmasta päästä, mutta laadusta joutuu ja pitääkin maksaa.

Minun suosikkini on Realin Reindeer Stew, siis poropata.https://www.partioaitta.fi/real-turmat-retkiruoka-reindeer-stew-2019331/?sku=7036480052188

Söin sitä mm. Grönlannin jäätikköreissulla 2019.

Inuiittikaverini Lars ja Salo rakastivat poropataa. Jaoimme hyvin usein pussillisen kolmeen pekkaan.

Miesten naamat olivat aika muikeina jättäessäni heille ylimääräiset poropadat reissun lopuksi.

Retkikunnissa on vahva jakamisen kulttuuri.

Jos annat kaverille suklaapalan, niin sen on oltava suurempi kuin minkä pistät omaan suuhusi.

Ihan hyvä elämänohje tänne “siviilimaailmaankin”.

Kundeilla oli hymy herkässä myös siksi, että Antti (Siltala) oli teettänyt heille Lapissa hienot kuksat kaiverruksineen päivineen.