Olen liittänyt viime päivien aikana muutamia kuvia Grönlannin jäätikköseikkailusta. Siis siitä jälkimmäisestä, joka tapahtui v.2019.(Facebook muistuttaa minua päivittäin tasan viisi vuotta sitten tapahtuneista asioista).

Homma näytti kusevan jo alkumetreiltä alkaen, sillä emme päässeet Antin (Siltala) kanssa Reykjavikista Grönlantiin, sillä siellä oli hemmetinmoiset talvimyrkyt.

Käkimme Islannissa varmaan viikon.

Kun viimein pääsimme Grönlantiin (Kulusuk), niin saimme tietää, että yksi helikoptereista on paskana.

Helikopteri oli ja on ainoa tapa siirtyä Kulusukista kohti seuraavaa etappia eli Tasiilaqia.

No, onneksi emme joutuneet jäämään Kulusukiin kovinkaan pitkäksi aikaa.

Päästyämme viimein Tasiilaqiin, niin saimme tiedon, että myös heli-lento Isortoqiin lykkääntyy.

Meikäläinen puri hammasta, mutta minkäs teet.

Grönlantilainen tiimikaveri Lars oli liittynyt jo siinä vaiheessa seuraamme.

Sanoin Larsille, että kilauttaa toiselle inuiitti-tiimiläiselle Salolle, että on sitten valmiina jäätikölle lähtöön, kun saavumme Isortoqiin.

Sinne viimein päästyämme asetuimme Salon taloon.

Siellä meni vielä kaksi päivää, sillä Salo ei ollut pitänyt kiirettä lähdön kanssa.

Hän aloitti valmistelut vasta siinä vaiheessa, kun me saavuimme sinne….

Ja taas mä purin hammasta, mutta pidin mölyt mahassa.

No, loppujen lopuksi siitä tuli helvetin hyvä seikkailu.