Läksin eilen iltapäivällä 12 kilometrin kävelylenkille, mutta jotenkin siitä tulikin noin 22 kilsan “taivallus”. Palaan tänään leipälajini pariin ja juoksen noin 20 kilometriä.

Aamupäivä on kulunut sähköposteja lukiessa&läheteltäessä ja ehdin tässä välissä istua myös 2 tunnin sponsoripalaverissa. Tarvitsen (taas) ison kasan rahaa seuraavaa, tammikuussa alkavaa juoksuretkikuntaa varten ja kierrän juoksulippis kourassa muutamissa yrityksissä loppukesän ja syksyn aikana.

Sponsorit ovat aavikkojuoksujen kannalta ehdottoman tärkeät. Onneksi olen löytänyt kullekin reissulle ainakin muutaman tukijan, joten minun ei ole tarvinnut pulittaa jokaista penniä omasta taskusta.

Urheilijan ja sponsorin toiminta vaatii molemmipuolista sitoutumista ja yhteen hiileen puhaltamista. Takana ovat ne ajat, jolloin urheilija kävi kerran vuodessa juomassa pullakahvit ja samalla sovittiin seuraavan vuoden palkkio. Nykyään sponsoroitavan edellytetään näkyvän mm. asiakkaan väreissä messuilla ja muissa yleisötapahtumissa. Lisäksi sopimuksiin kuuluvat luennot, joita pidetään (asiakkaiden)asiakkaille ja henkilökunnalle. Eikä tässä vielä kaikki. Välillä sponsoroitava kirjoittaa viestejä asiakkaan facebook-sivulle tai tekee jutun firman asiakaslehteen jne jne…

Teen tätä kaikkea erittäin mielelläni. Kannatan pitkäjänteistä ja toiminnallista yhteistyötä, josta molempien (asiakkaan ja sponsoroitavan) on saatava hyöty. 

Asiakkaan on koettava saavansa sponssisuhteesta hyöty. “Mikäli  panostan Jukkaan xx.. euroa, niin minun pitää löytää tälle investoinnille hyvät perustelut (=hyödyt). 

Siksi asiakas haluaa minulta vastauksen kysymykseen “mitä hyödymme siitä, että panostamme sinuun xx.. euroa”?  Mikäli vastaus löytyy, niin olen vahvoilla. Mikäli ei, niin ei kannata mennä edes juttusille.