Lupasin viime viikolla Yle Puheen aamujuontaja Olga K:lle, että tankkaan pääsiäisenä mämmiä. Vaikka tämä höveli lupaus tuli tehtyä suorassa lähetyksessä, niin se jää nyt kuitenkin toteuttamatta,

Olen (kuitenkin) viipynyt aiempaa pidempään notkuvien ruokapöytien ääressä. Kävimme Kirsin kanssa toissa iltana murkinoimassa Kivenlahden venesataman kreikkalaisessa (vai olisko kreetalaisessa) ravintolassa.

Pistimme eilen vielä paremmaksi. Nautimme tuhtia iltapalaa Como-nimisessä italialaisessa ravintolassa ja seuranamme oli juoksukaveri Kaj Rinne.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Palvelu sujui varsin mutkattomasti varsinkin siinä vaiheessa, kun eteeni tupsahti salamipitsa, vaikka oli tilannut mega-mozzarellalätyn. Ei se ole aavikollakaan nokon-nuukaa, mitä eteen pistetään, kunhan se täyttää vatsan. En ollut siis moksiskaan vaihtuneesta tilauksesta, vaan olin aloittamassa tankkausta, kun tarjoilija vetäsi silmän räpäyksessä lautasen pois ja pisti uuden tilalle. Hyvää oli, samoin kuin mm. jäätelöpallot keksien kera.

Saan toki nauttia italialaisen keittiön antimista myös Grönlannin jäätiköllä, sillä onhan minulla 25 pussia Pasta Provence -retkimuonaa:-)

Jouduin tekemään ihan viime metreillä yhden muutoksen Grönlannin jäätikkömenuun. Meille tuli – omasta munauksesta johtuen – lähes rytmimihäiriön aiheuttava tilanne. Norjalainen ruokatoimittajamme pyysi meiltä tullikoodia, jotta hän voi toimittaa tarvittavat muonat Tanskaan meidän tukitiimille. Asialla oli kiire, sillä tukitiimin jäsenen Jens-Erikin piti saada tiettynä päivänä safkat DHL:lle, joka taas toimitti ruokamme Itä-Grönlantiin.

Greg anoi ja saikin ne tullaukseen liittyvät tiedot (postitse!) Lontooseen, mutta tässä vaiheessa aikataulut olivat jo niin persiillään, että meidän piti ottaa käyttöön varasuunnitelma B.

Saimme hankittua vastaavat REAL Turmat- ruoat tanskalaisesta outdoor-liikkeestä, mutta jouduimme tekemään menuun pienia muutoksia. Sain Tanskasta tekstarin, jossa minulta kysyttiin “otatko chicken currya vai turskaa perunoilla”. Valitsin jälkimmäisen, vaikka pörssikielellä turska tarkoittaakin tappiota.

No, en ole taikauskoinen. Juoksin ja pyöräilin Pohjoisnavalla kisanumerolla 13, jota kukaan muu ei suostunut ottamaan vastaan. Minä otin, vaikka ei olisi ollut pakko…ja hyvinhän se naparetki meni.

Hyvin on mennyt treenitkin (koputan puuta!) Juoksin lauantaina 1h40min jäällä ja lyhyen osuuden tielläkin. En aio juosta tätä pidempiä lenkkejä ennen 15.4.alkavaa koitosta.