Tällaisina lämpiminä (20C) ja tuulisina päivinä tekee mieli juoksennella lähellä merenrantaa. Olen siis rantojen mies, mutta en ihan sanan perinteisessä mielessä. Rantojen miehet ovat puliukkoja, pultsareita, spurguja, tenukeppejä…”rakkaille”  densoille on monta nimeä.

Olen juossut nyt kolme hyvän pituista lenkkiä peräkkäisinä päivinä. Tänään intouduin juoksemaan kaksi viiva kolme viimeistä kilometriä lähes niin lujaa kuin jaloista tällä hetkellä lähtee. Sain juoksuun lisäintoa siitä, että Bastvikin kartanon viereessä olevan rakennustyömaan herrat lupasivat, että saan hakea ehjänä säilyneitä punatiiliä.

Bastvikin eli Saunalahden tai Saunaniemen historia on varsin värikäs. Alueella on vaikuttanut mm.pirtukuninkaita. On täällä päin tehty ihan rehellistäkin työtä, vaikkei minulla mitään pirtuakaan vastaan ole.

1800-luvun lopulla tässä meidän lähistöllä on toiminut merkittävää liiketoimintaa. On ollut höyrysahaa ja tiilitehtaita. Varsinkin Stensvikin (Kivenlahti) ja Kallivikin tiilitehtaat ovat mainitsemisen arvoisia. Kallvikin tiilitehdas on toiminut tässä ihan meidän vieressä Kallvikin rannalla. Siinä on nykyään pieni uimaranta.

Olen kuolannut näiden vanhojen tiilien perään. Aina jostain putkahtaa esiin pieni tiilenpala, mutta en ole aiemmin päässyt isommille apajille. Pari iltaa sitten kävelin Bastvikin kartanon lähettyvillä ja huomasin, että siihen viereen rakennetaan uusia ok-taloja. Katselin kaivinkoneen toimintaa, kunnes huomasin kalliomurskeen päällä jotain punaista. Tiiliä! No tänään kävin kysymässä lupaa tonkia maa-aluetta ja viedä pois tiiliä, jos sellaisia löytyy. Ja löytyihän niitä. Ikivanhoja, mutta hyväkuntoisia tiiliä. Kaverit kysyivät, että rakennanko niistä takan. No kaksi on rakennettu vuoden sisällä eikä kolmatta taida tulla. Kävin työmaalla kaksi kertaa ja lastasin maasturini takakonttiin useita kymmeniä tiiliä.

Että semmoinen päivä rantojen miehellä.