Maastolenkillä

/in /by

Nuuksion jylhät maisemat jaksavat vetää puoleensa vuosi toisensa jälkeen. Tämän vuoden aikana Nuuksio-lenkkejä on ollut ehkä hieman edellisisvuosia vähemmän, mutta onhan tässä vielä vuotta reilusti jäljellä…Hyvä ystäväni Rauno treenaa aktiivisesti ja hänen seuraava haaste on sieltä kovimmasta päästä, 86 kilsaa Kolilla! Olen ollut seuraamassa ko.juoksun ns.lempeämpää versiota, 43 kilsan juoksua ja jo se on ihan mielettömän haastava juoksu nousuineen ja laskuineen hankalassa maastossa.

Olin eilen Raunon treenikavaerina kansallispuiston maisemissa. Juoksimme “pikapyrähdyksen” 16,5 kilsaa Kattilasta Salmen ulkoalueelle ja takaisin. Emme olleet lenkin aikana kovinkaan usein ns.mukavuusalueella. Juoksuosuudella ei ole kovinkaan montaa metriä tasaista maastoa vaan edessä on jatkuvalla syötöllä ylä-ja alamäkiä. Piiskasimme toisiamme ylä,äissä kovempaan ja kovempaan vauhtiin ja välillä meinasi keuhkot lentää pihalle! Tällaisia lenkkejä ei kannata juosta liian usein…

Olen Raunon treenikaverina vielä muutamalla maastolenkillä ennen Kolin tapahtumaa. Nämä yhteislenkit toimivat myös minulle erinomaisina harjoitteina ensi vuoden pitkää seikkailujuoksua ajatellen.

Hei me hurjastellaan..

/in /by

En muistanutkaan, millainen maantiekiitäjä meikäläisessä asuukaan. Myös eilinen lenkki meni hurjasteluksi. En tietenkään syytä itseäni vaan jotain ulkopuolista tahoa, kuten meillä tapana on. Pistän tämän kaiken siis New Balance 1400 -kenkien piikkiin. Ne kengät ei tykkää juosta hiljaa, vaan vievät minut viekkaasti kilsa kilsalta kovempaa ja kovempaa:-)

Jalat ovat olleet selvästi paremmassa kuosissa näiden kevyiden kisakenkien (n.200g) jäljiltä. Siinä ei ehdi jalkaterä sanoa kissaakaan, kun se piipahtaa juoksualustalla. Mitä nopeampi ja napakampi kontakti alustaan, sen parempi, sanon minä.

Olen tietämättäni referoinut Buddhaa luennoillani. Luin jotain “100 parasta motivaatiolausetta”- sivua ja huomasin, että Buddhan piikkiin on laitettu seuraava lause:” The mind in everything What you think you become”. Suomeksi (ja erittäin vapaasti käännettynä). Olet mitä ajattelet olevasi. Kaikki on päästä kiinni.

Kannattaa siis olla tarkkana toiveiden kanssa, sillä se voi toteutua. Minä toivoin heti Pohjoisnavan seikkailun jälkeen, että voisin tienata elantoni juoksemalla.  Olisi vaan pitänyt sanoa sisäiselle äänelle “turpa kiinni”, sillä näin ikävästi pääsi käymään:-)  Olen miettinyt sitä, notta milloinkohan seikkailujuoksijat pääsevät eläkkeelle? Aion ottaa seuraavan seikkailujuoksun jälkeen enemmän kuvia ja liittää ne mahdolliseen eläkeanomukseen. Se kuva nostaa varmaan kyyneleet paatuneimmankin eläkelääkärin silmiin, mikäli näytän yhtä surkealta kuin esimerkiksi Saharan jälkeen.

Lamalamalamalama….

/in /by

Otsikkoa (eikä muutakaan tekstiä) ole kirjoitettu hutikassa.  Nyt on näemmä lama tai taantuma ainakin jos kuuntelee uutisia ja lukee lehtiä. BKT majailee jossain 2006 tasolla, jolloin meillä oli puutetta kaikesta. Mitäköhän tapahtuisi, jos media lakkaisi maalailemasta ukkospilviä taivaalle..eli emme tietäsi olevamme lamassa? Se lama kun on, monien minua viisampien mielestä, henkinen tila. Kävin aikoinaan jenkkiyliopiston, jossa opiskelin kauppatieteitä (mitään aineesta oppimatta-saavutus sekin..). Proffani James Dowley tilitti (tieskö kuinka monennen tuopin jälkeen), “Jukka, maailmaa ohjaa kaksi asiaa, ahneus ja pelko. Silloin kun on nousukausi ahneus saa vallan ja taloudessa mennään kaasu pohjassa. Välillä mennään pintakaasulla ja pelätään, että taivas tippuu niskaan”. Taisi Dowley osua naulan kantaan! Kävin muuten opiskeluaikoina ns.viihteellä usean proffan kanssa ja varmaan siksi valmistuin kohtuu nopealla vauhdilla:-)

Kävin eilen xx-maan suurlähetystössä. So far so good…eli retkikunta-asia etenee hyvin.

Tänään on taas aika urheilla. Tiedossa on 15-18 kilsaa juoksua ja myöhemmin illalla teen vielä lyhyen lihaskuntotreenin. Lamasta huolimatta.