Lopen uupunut

/in /by

Jösses, että osasikin väsyttää lauantaina. Saavuin kotiin aamulla ja takana oli noin 20 minsan yöunet lennolla Reykjavik-Helsinki.

 

Pinnistelin koko päivän ilman päiväunia, sillä tavoitteena oli päästä heti kiinni normaaliin unirytmiin.

 

Pilkkiminen (jota muuten harrastetaan Grönlannissakin) oli kuitenkin vahvasti päivän laji. Aina kun istahdin sohvalle, niin luomet lurpsahtivat kiinni.

 

Yöllä tulikin vedettyä sellaiset rapsakat lähes 12h unet.

 

Tänään olikin jo aika aloittaa normaalit päivärutiinit, johon kuuluu tietysti juoksuharjoittelu. Aloitin iisisti noin 1h30 minuutin lenkillä, joka ei sunnuntain lenkiksi ole pituudeltaan  kaksinen, mutta kehoa virkistävä ja herättävä.

 

Juoksutreenauksen osalta tuleva viikko on myös hissutteluviikko, sillä täällä perusleirissämme alkaa noin kestävä saunaremontti.

 

Olen linkittänyt tähän terveydestä kiinnostuneille kanssakulkijoille artikkelin, jossa haastatellaan professori Tari Haahtelaa. Hän innostaa meitä kaikkia ulkoilemaan ahkerasti, sillä se on vähän sama kuin pistäisi rahaa (terveys-)pankkiin.

http://www.sll.fi/luonnonsuojelija/lehtiarkisto/2015/2_2015/tarihaahtela

Islannissa

/in /by

Olen tässä pikku hiljaa hivuttautumassa kohti Suomen perusleiriä eli kotia.

 

Päivän kohokohta on pakko mainita; se oli ehdottomasti “privaattilento” helikopterilla Tasiilaqista Kulusukiin. Ryhmämme koko on kuusi henkilöä ja se on yksi liian paljon, että mahtuisimme kaikki samalle helikopterilennolle.

 

ArcticWonderin (omistaa hotellin ja helikoperifirman) pomo Mike eli tuttavallisemmin “Migi” määräsi ryhmämme viisi muuta jäsentä ensimmäiselle heli-lennolle ja minut toiselle lennolle, jonka lastina oli minun lisäksi ryhmämme matkapakaasit.

 

Sain istua koko lennon ajan lentäjän vieressä kuulokkeet korvilla ja mikrofoni suun edessä. Kuulin kaiken kommunikoinnin lentäjän ja lennonjohdon välillä. Erittäin hauska ja mielenkiintoinen kokemus. Helikopterilento kipparin vieressä on kopterifanille uskomaton kokemus:-)

 

Ennen omaa lentoani Lars ehti kuin ehtikin tulla minua moikkaamaan helikopterikentälle. Sovimme siinä samalla joistakin jatkosuunnitelmasta, joista voin toivottavasti kertoa teille lisää vielä tämän vuoden puolella.

 

Olipahan hieno matka, joka päättyy muutamien tuntien kuluttua. Kirjoittelen tätä blogia Keflavikin kentällä ja koneen lähtöön on vielä noin tunti. Täältä Helsinkiin lentää noin 3,5 tunnissa.

 

Kävin illalla syömässä matkaseurueen kanssa Reykjavikin keskustassa. Toivottavasti tapaan heitä myös jatkossa, sillä sen verran mukavasta porukasta oli kyse!

 

 

 

 

 

Vähiin käy…

/in /by

..nimittäin tunnit täällä Grönlannissa.

 

Lähdemme perjantaina ensimmäiselle lennolle jo ennen puolta päivää. Lennämme ensiksi helikopterilla läheiselle Kulusukin lentokentälle, josta jatkamme matkaa potkurikoneella kohti Islantia.

 

Muu porukka jää viikonlopuksi tutustumaan Islannin nähtävyyksiin, mutta meikäpoika ottaa Ritolat ja palaa Suomeen heti ensimmäisellä lennolla.

 

Tämän torstain ehdoton kohokohta oli venematka Tasiilaqin rannikolla kaverini Larsin sedän pikku purtilolla. Rantauduimme venereissun aikana merellä kelluvalle pienelle jäälautalle. Olin aluksi hieman epäilevällä kannalla sen suhteen, että kannattaako meidän mennä sinne huteran oloiselle lautalle seisoskelemaan, mutta Larsin mielestä se oli turvallista, joten eikun tuumasta toimeen.

 

Aikaeroon Suomeen on -5 tuntia, joten siellä Suomessa ollaan jo hyvässä vaiheessa perjantain puolella, kun täällä vasta ofdotellaan iltauutisten alkua.

 

Muistan, kun Hesarin ja Ylen toimittajat soittelelivat Grönlannin jäätikölle. Varsinkin Ylen Aamutelkkarin haastattelut osuivat parhaaseen nukkumisaikaan, joten kello oli laitettava soimaan vaikkapa 02.15, jotta haastattelu suoraan lähestykseen onnistuisi. Yleensä se onnistui.

 

Aavikko-ja jäätikköreissujen yksi suurimmista haasteista on saada pidettyä satelliittilinja haastattelujen ajan toimintakuntoisena. Muutama kerta on käynyt niin, että linja katkeaa minuutti kaksi ennen suoran haastattelun alkua ja sitten sitä yritetään puolin ja toisin soittaa (pikku paniikissa), jotta haastattelu onnistuisi. Ainakin kerran on käynyt niin että suora yhteys seikkailujuoksijaan on jäänyt haaveeksi.