Vapaus

/in /by

Luin Outside-lehdestä hienon (ja opettavaisen) tarinan kaverista, jolla on muutama unelma. Olla vapaa ja juosta.

http://www.outsideonline.com/2045156/how-pro-runner-turned-his-9-5-job-ultimate-van-based-adventure?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

Kyseessä ei ole mikään haihattelija-tyyppi vaan hänellä on selkeä suunnitelma, jota hän toteuttaa.

 

Uskon, että ihan aluksi häntä pidettiin omituisena. Asua nyt jossain vanhassa asuntoautossa. Mutta mutta, kuten artikkelissa mainitaan, niin eräs Maseratilla (ymmärtääkseni kallis urheiluauto) ajanut heppu oli sanonut olevansa kateellinen, koska (tosi-)tarinan päähenkilöllä oli jotain sellaista mitä sporttiauton omistajalla ei ollut, vapaus!

 

Menemättä sen syvemmin yksityiskohtiin, niin juuri vapaus on minulle erittäin tärkeä, ehkä terveyden jälkeen tärkein.

 

Kuinka moni ihminen voi sanoa olevansa ihan oikeasti vapaa?

 

Olen kirjoittanut aiemmin, mm.kirjassani (Seiro/Viljanen) “asennetta peliin” Roz Savagesta, entisestä businessnaisesta.

 

Myös hän ajeli punaisella urheiluautolla, mutta ei kokenut olevansa vapaa. Vaikka ulkoiset puitteet olivatkin kunnossa, niin elämä tuntui merkityksettömältä. Asiat eivät olleet omassa hallussa, vaan muut vetelivät naruja. (oma kommentti-jo ajatuskin puistattaa)

 

Eräänä päivänä hän päätti tehdä asialle jotain. Ja se on tämän toisen tositarinan yksi pääopeista. Tee asialle jotain, älä valita ja vikise. Se ei johda mihinkään.

 

Roz kuitenkin päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän päätti tehdä jotain pähkähullua, alkaa valtamerisoutajaksi. Pieni nainen.

 

Juuri näin muutkin ajattelivat. Pieni nainen. Ei sinusta mitään soutajaa tule. No, tuli kuitenkin. Paras lajissaan.

 

Hän kuvaa nettisivullaan, kuinka hän tunsi itsensä vapaaksi soutaessaan mm.yksi Atlantin halki eli teki samaa, jota kaverini Greg tekee tätä blogia kirjoittaessani.

 

Jokainen, joka lähtee Rozin, Gregin tai jonkun muun vapaudestaan nauttivan tielle, saa siitä tuntuvan palkinnon. Se ei (tietenkään)ole Maserati vaan jotain ihan muuta.

 

Tänään on siis tuplatreenipäivä. Aamulla juoksua ja myöhemmin metsässä rommeltamista.

 

 

Vapaapäivä

/in /by

Sponsorineuvottelukausi alkoi tänään erään outdoor-firman kanssa. Olen tuntenut firman omistajiin kuuluvan kaverin jo ainakin kymmenen vuotta.

 

Sen on ainakin oppinut, että minkä taakseen jättää, niin sen edestänsä löytää. Niin hyvässä kuin pahassa.

 

No, ainakin tämän päivän neuvottelukumppanin kanssa aiempi yhteistyö on sujunut mutkattomasti ja olemme jatkossakin, tuli sopimus tai ei, oikein hyviä kavereita.

 

Sopimuksesta on oltava molemmille osapuolille hyötyjä. Ja ainakin minulle on tärkeää, että yhteistyö näiden ihmisten kanssa on mukavaa. Kusipäiden kanssa ei kannata olla tekemisissä.

 

On myönnettävä, että en aina ole ollut ihan paras yhteistyökumppani. Olisin voinut, ainakin muutamassa tapauksessa, olla itse hieman aktiivisempi ja uusia toimintamalleja tarjoava kumppani.

 

Virheistä kannattaa oppia.

Juoksin Veikan kanssa eilen lyhyen iltalenkin. Samalla alkoi uusi kenkätestijakso. Juoksija-lehti testaa talven ja kevään aikana lähes kaikki Suomessa myytävät juksukengät. Korkkasin testikauden juoksemalla Brooks-merkkisillä juoksukengillä. Testitulokset julkaistaan huhtikuussa ilmestyvässä numerossa.

 

Juoksut jatkuvat Loppiaisena. Teen saman päivän aikana myös lihaskuntotreenin. Metsässä, puita kanniskellen:-)

Blogin päivitysongelmia

/in /by

No niin, todella mukava Lapin reissu on takana! Kaikki meni matkan aikana niin putkeen, että lähdemme varmasti keväthangille, jos matkaan vaadittavaa vapaa-aikaa löytyy.

 

Pyhätunturi ja myös Luosto ovat upeita matkakohteita, joita suosittelen mielelläni.

 

Kävimme vielä uuden vuoden päivänä kiertämässä Luoston hiihtäen(ns.Ukko-Luoston reitti). Liekö edellisen illan valvominen vai mikä, mutta Luoston jyrkät ylämäet saivat miehen hikoilemaan toden teolla.

 

Vedin yhdessä alamäessä myös todella komeat pannut eli lipat. Onneksi ei käynyt pahemmin:-)

 

Ajomatka kotiin eli pihasta pihaan kesti 11h57minuuttia kahden pikatankkauksen taktiikalla.

 

Tänään sunnuntaina jatkuivat juoksutreenit noin 1,5h lenkillä. Oli todella mukavaa juosta jäisillä metsäpoluilla.

 

Tulevalla viikolla alkavat ensimmäiset sponsorineuvottelut seuraavaa seikkailujuoksua varten. Ensi viikolla on peräti kahdet neuvottelut eli hyvä tahti on päällä. Olen laskenut, että yhtä sponsorisopimusta varten on kontaktoitava noin kymmentä eri yritystä. Saa siinä Viljasen poika puhua ja vakuutella, ennen kuin tarvittava rahamäärä on kasassa.

 

Ja loppuun, minulla on ollut vaikeuksia kirjautua ohjelmaan, jolla kirjoitelen tälle blogisivulle. Jos minusta ei siis vähään aikaan kuulu, niin no worries….