SHTF

/in /by

Aina silloin tällöin, valitettavasti, ns.kakka osuu tuulettimeen (shit hits the fan). Näin kävi eräässä Chilen Patagonian ultrakisassa, jossa eräs kokeneeksi luonnehdittu meksikolainen juoksija löydettiin kuolleena.

 

Ohessa on Trail Runner-lehden juttu, joka kertoo tapahtumien kulusta lisää…http://trailrunnermag.com/races/ultras/2125-runner-dies-during-ultra-fiord-100-in-patagonia

 

Jutun perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että kisajärjestäjä on hieman töpännyt.

 

No, keli oli paska, kuten se noilla seuduilla yleensä on. Kisaorganisaatio ei oheisen jutun mukaan ollut virallisesti tsekannut, onko kullakin juoksijalla ihan 100% varmuudella ne varusteet, jotka ovat pakollisia. Tähän kuuluu mm.  a synthetic insulated jacket of at least 130 grams, waterproof jacket with hood, emergency survival blanket, basic first-aid kit, long-sleeved shirt, long pants, warm hat and warm gloves (suora lainaus jutusta).

 

Se oli organisaatiolta iso virhe. Kilpailuhenkisimmillä (tai vaan tyhmillä..) saattaa olla kiusaus lähteä pitkään kisaan hieman kevennetyllä varustuksella.  Pitkässä maasto/vuoristoultrassa jokainen ylimääräinen repussa keikkuva gramma painaa jossain vaiheessa kisaa enemmän kuin se gramma. Patagoniassa keli voi muuttua äkisti toudella huonoksi ja sitähän se tuon jutun mukaan oli jo ennen kisan alkua.

 

Jokaisen kisaajan varusteet on tsekattava 100%:sti läpi ja mahdollisiin epäkohtiin on puututtava kovalla kädellä. Jos (ja todennäköisesti kun..) olen joskus siinä asemassa, että järkkään muille seikkailunhaluisille kanssaihmisille extreme-tason kisoja, niin tästäkin säännöstä pidetään kiinni. Parhaiten järkätyissä kisoissa on aika armeijamaiset säännöt, mutta siksi ne ovatkin niin menestyviä.

 

Menen tänään juoksukoululaisten kanssa Nuuksioon. Tiedossa on mm.skolelaisten juoksun videointia ja analyysia…ja tietty metsässä juoksua.

 

 

 

 

 

Merino

/2 Comments/in /by

Tutustuin merinovillaan ensimmäisen kerran -silleen kunnolla- etelämantereella 2008.  Maailman suurimalla jäätiköllä vierähti viikko toisensa jälkeen. Olin varaustautunut jäätiköllä oloon vain muutamalla parilla alusasuja. Onneksi ne olivat merinovillaa…

 

Kävi nimittäin niin, että siellä kaukaisella jäätiköllä tuli vietettyä myös joulu, sillä lennot Antarktiksen Patriot Hills basecampistä Chilen Punta Arenakseen olivat peruuntuneet päivä toisensa jälkeen. Kelit olivat lentojen suhteen kehnot.

 

Siinä alkaa niin kroppa kuin vaatteet haisemaan, kun edellisestä suihkusta on kulunut viikkoja. Ja tulihan siellä hikoiltuakin, mm. 100 kilsan juoksu ja lukuisat jäätikköhiihdot vielä sen päälle.

 

Istuin perusleirin joulupöytään kuitenkin luottavaisin mielin, sillä päälläni oli etelämantereen raikkaissa ilmavirtauksissa tuuletettu merinovillainen alusasu. Mun joulukostyymi oli aika poikkeuksellinen. Jalassa oli toppahousut ja yläkehoa koristi vain aluspaita…se sama, jota pidin päällä 100 kilsan juoksussa. Eikä kukaan nyrpistänyt nenäänsä.

 

Etelämantereen leirissä työskentelevät henkilöt käyttivät alusasuina vain merinovillaa. Yksi Uudesta-Seelannista kotoisin oleva vanhempi stara kertoi pukeutuneensa merinovillaan jo 60-luvulta lähtien…

 

Olen siitä vuodesta lähtien käyttänyt merinoa talvisin ja nyt kokeilussa on ollut ohuen merinovillapaidan käyttöä myös lämpimänä kautena.

 

Tuntuuhan se oudolta ajatukselta pitää keväällä saatikka kesällä villapaitaa päällä…ja vieläpä juostessa. Vielä yhdellekään lenkkikaverille ei ole moinen ajatus edes tullut mieleen, mutta kun olen kertonut omista kokemuksistani, niin kiinnostus merinoa kohtaan on herännyt.

 

Lämpimin testipäivä osui viime lauantaille. Lämpömittari huiteli varjossa noin 13 asteessa. Juoksin (siis) Nuuksion Pitkäjärven ympäri 3h20min. Testimaasto oli melko hiostava kymmenine ylä-ja alamäkineen.

 

Testaamani Acliman lightwool -paidassa on vetoketju. Se on asia, jota olen oppinut arvostamaan pitkillä juoksulenkeillä..varsinkin kesän lämpiminä päivinä.

 

Ohut ja luonnollinen merinovilla tuntuu ihoa vasten paljon mukavammalta kuin ns.tekninen paita. Itse asiassa paidan olemassa oloa ei juuri huomaa ja se on mielestäni hyvän tuotteen perusedellytys.

 

Ainakin noin kuukauden kokemuksen mukaan aion ehdottomasti jatkaa tutustumistani merinovilla-juoksupaitaan. Pistän nykyään merinopaidan päälle ilman, että edes funtsisin ns.tavallisen juoksupaidan käyttöä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Gear is…

/in /by

..good on seikkailukaverini Greg Maudin yksi lempilause. Hän on siis urheilukamojen suurkuluttaja, (mutta on muuten kyllä tosi sniidu kuluttaja).

 

Kyllä tänne meikäläisenkin mökkiin kertyy vähän väliä erilaista “seikkaiulukamaa”. Ostin kuukausi sitten ehkäpä maailman parhaimman vedenpuhdistuslaitteen, jonka valmistaja on MSR. Se on ylistetty testivoittaja niin ulkomailla kuin Suomessa (Retki-lehti).

 

Muutama makuualustakin on löytänyt talven aikana tiensä tänne basecamppiin testisukista, kengistä, alusasuista, pipoista, hatuista…you name it puhumattakaan.Ja jokaiselle hankinnalle löytyy aina hyvä selitys sen tarpeellisuudesta.

 

En ole mikään geelien suurkuluttaja tai fani, mutta kyllä niistä  on hyötyä pidemmillä taivalluksilla. Eilisellä lenkillä söin Honey Stingerin vaniljan makuista geeliä, joka maistui (geeliksi) tosi hyvältä. Maku on sopivan mieto ja se, että koko setti on luomutuotettua hunajageeliä on iso plussa. Honey Stingereitä saa hankittua aina monesta K-marketeista. Aion ottaa niitä mukaan seuraavalle aavikkoreissulle (maahantuoja ei ole sponsorini..).

http://www.honeystinger.com/gels/vanilla-organic-energy-gel.html

 

Juoksin tänään palauttavan lenkin pääasiassa maastossa. Juoksin useamman kilsan hiihtoladun pohjaa, sillä alusta on erittäin pehmeä (ja märkä). Se oli hyvää harjoitusta hiekka-aavikkoa varten…