Kuten otsikosta näkyy, niin juoksin tänään Nuuksiossa.

Tämä oli “jo” kolmas lenkki kansallispuistossa viiden päivän sisään.

Jos minulta kysytään, niin hyvän kunnon määrittelyksi käy hyvin se, kuinka hyvin ja nopeasti palautuu edellisten lenkkien rasituksesta.

Siitähän pitkissä aavikkojuoksuissa on pääasiassa kyse. Palautumisesta seuraavaan etappiin. Päivästä ja viikosta toiseen.

Toi otsikko vaatii pienen selityksen. Jossain kohtaa lenkkipolulla oli iso läjä hevosen skeidaa ja siinä kärpäset onnellisena lensivät sen ympärillä. Aavikoillahan kärpästen lentotukialuksena toimii allekirjoittanut:-)

En jäänyt sitä läjää sen enemmän ihastelemaan, mutta jostain syystä päätin nauttia (samassa yhteydessä) energiageelin. En viitsi sanoa geelimerkin nimeä, ettei tule mielleyhtymiä. Kyse ei kuitenkaan ollut suklaageelistä, vaan vanilijageelistä.

Nielaisin geelin vähän turhan sukkelaan ja sen seurauksena yskin seuraavat 15 minsaa. Ajattelin, että sillä se lähtee millä se on tullut, mutta en “nauttinut” uutta geeliä, vaan makustelin palasen energiapatukkaa, joita en yleensä syö. No, rykiminen loppui siihen.

Tähän loppuun vielä sellainen tiedoite, että lähden mahdollisimman pikaisesti käymään aavikolla, sillä viisumiasiat etenevät todella lupaavasti.