No niin, näyttää siltä, että saan uuden valmennusryhmän heti ensi vuoden alusta alkaen.
Sain hienon mahdollisuuden valmentaa polkujuoksijoita reilu kolme vuotta sitten erään media-alan yrityksen toimesta. Tänä vuonna oli jo siis kolmas vuosikurssi, jonka kaikki oppilaat juoksivat (hienosti) Pyhän tunturijuoksutapahtumassa. Ja lähikuukausina alkaa siis neljäs…
“Valmentaja” juoksi vain tunnin lenkin. Huomenna pitää pystyä parempaan.
Eka marraskuuta lähestyy. Silloin saa lain mukaan laittaa nastarenkaat alle.
Sitä ennen saa kuitenkin juosta nastakengillä. Ja arvatkaapa onko niillä juostu? Kyllä!
Hiihto-lehden marraskuun numerossa on aiheeseen liittyvä juttu ja jotenkin minullakin on siinä (ainakin) pikkusormet pelissä.
Olen viime päivien aikana kokeillut muutamia huippunastakenkiä ja onhan niillä kiva juosta, etenkin poluilla, mutta myös hiekkateillä. Pitoa löytyy vähän joka lähtöön. Aiheesta lisää viimeistään siinä vaiheessa, kun kelit vielä viilenevät.
Wikipedian mukaan “savotta” on lainasana itärajan toiselta puolelta. Se tarkoittaa metsätyömaata. Ainakin ennen wanhaan oli sanonta “olipahan savotta tai “johan oli savotta”. Sillä haluttiin kuvata jotain vaativaa rojektia, johon oli virutettu …jollei nyt verta, niin aikankin hikeä ja kyyneleitä.
No, yksi savotta täällä on ohi. Eilen saatiin viimeiset tukit pölleiksi. Nyt on kirveelle töitä.
Se toinen iso savotta, aavikkojuoksu, edistyy milli milliltä. Olen edelleen lähdössä kohdealueelle marraskuun ekalla viikolla ja tammikuussa juoksemaan.
Savotta on niin hieno sana, joten taidan ottaa sen aktiiviseen käyttöön.
Pidin maanantain lenkkivapaana. Pöllien kantaminen toimi loistavana lihaskuntoharjoitteena. Tänään jatketaan juoksureenejä.
