2/24

/in /by

Tuli heitettyä kaksi hyvää lenkkiä vajaan vuorokauden sisään.

 

Ensiksi kiersin Espoon Laajalahden kaverini Raunon kanssa. Sen jälkeen tulin kotiin nukkumaan ja heti sen perään lähdin Nuuksioon, jossa treffasin kaverini Heikin.

 

Hän juoksee ensi viikonloppuna Kolilla vaativan “Vaarojen maratonin” ja tämän päiväinen Nuuksion lenkki toimi valmistavana harjoituksena Kolin koitokseen…..joka on muuten yksi vaativimmista maratoneista mitä Suomi voi tarjota.

 

Jos pitäisi valita tämän vuoden Juoksija-lehdistä tärkein artikkeli, niin yhden miehen raati valitsisi sellaiseksi (syyskuussa 2016 ilmestyneen..) “Hiljaa & Kovaa”-artikkelin.

 

Otaksun ja osittain tiedän, että monet juoksijat treenaavat päin prinkkalaa. Ja tämä koskee varsinkin miehiä.

 

Ongelmana on se, että suuri osa harjoittelusta tehdään liian kovilla tehoilla. Peräti 80% juoksuharjoituksista tulisi tehdä ns.peruskestävyystasolla. Piste.

 

Puhuin tästä aiheesta lenkkikavereilleni niin eilisellä kuin tämän päivän lenkillä. Varsinkin perjantai-iltana juoksuvauhti meinasi kasvaa jatkuvasti liian korkeaksi ja jouduimme Raunon kanssa jarruttelemaan menoa ihan jatkuvalla syötöllä. Tänään lenkkivauhtia hillitsivät Nuuksion jyrkät ylämäet, joten sitä ongelmaa ei ollut:-)

 

 

 

Syyskuun…

/in /by

..Juoksija on muuten ilmestynyt (jos pikku mainos tähän sallitaan).

 

Minun mielestä uuden lehden mielenkiintosimpia juttuja ovat plantaarifaskiitin ehkäisemiseen ja hoitamiseen liittyvä artikkeli.

 

En tiedä montaakaan juoksijaa, jota kyseinen vaiva ei olisi jossain vaiheessa haitannut. Minulla juuri ennen Kalaharin autiomaan ylitystä vuonna 2010. Se itse asiassa parani vasta aavikkojuoksun edetessä. “Sillä se lähtee millä se on tullutkin” sanoivat entiset mailihirmut.

 

Toinen varmaan suurta juoksuyleisöä kiinnostava juttu liittyy kompressiosukkiin. Testasimme 12 kompressiosäärystintä-ja sukkaa. Testasin muutamaa sukkaa..tai lähinnä säärystintä itsekin. BV-sportin Booster one tuntui tosi hyvältä eikä minulta löydy moitteen sijaa Bridgedalen calf sleeveakaan vastaan.

 

Aion ihan ehdottomasti käyttää kompressiosäärystintä (ja housuja) sen seuraavan aavikkojuoksun aikana.

 

Olen lähdössä 4-5 viikon kuluttua reissuun. Valmistelen sitä nyt kuumeisesti. Tavoitteena on treffata ainakin kaksi tukitiimi-kandidaattia reissun aikana. Ja liittyyhän siihen valmistelumatkaan paljon muutakin, mutta niistä sitten lisää, kun matkaliput on ostettu.

 

Treenattukin on. Olen edelleen sitä mieltä, että se kahden viikon juoksutauko teki hyvää. Huomenna juoksen kaverini Heikin kanssa Nuuksion liepeillä “Högbacka-Salmi-Högbacka” -lenkin ja sunnuntaina kiskaisen kolmekymmppisen.

Haastathan itsesi

/in /by

Eräs ystävä pohtii syntyjä syviä. Aloittaisiko uuden, merkitykselliseltä tuntuvan “uran” vai pysyäkö vanhassa. Ja itse asiassa se vanha ura on vaarassa, kuten näinä päivinä niin monella muullakin.

 

Tapasimme ko.henkilön kanssa viime viikolla. Into uuteen oli kova, mutta kyllähän sen myös aisti, että myös pelko astua sinne (tuntemattomaan)hirvittää..jos nyt hieman liioittelen.

 

Aina joskus joku pienikin asia voi muuttaa elämän kulun. Kuten vaikkapa kuva. En varmaan kirjoittaisi tätä blogia, jos en olisi nähnyt kuvaa miehestä, joka juoksee Pohjoisnavalla.

 

Olen kertonut tätä tarinaa varmaan jo sadoissa yritystapahtumissa. ja jo hieman kyllästynytkin siihen. Tarinat kuitenkin toimivat.

 

Lähetin ystävälleni tänään linkin nettisivulle, jossa valtamerisoutaja Roz Savage kertoo oman stoorinsa.

 

Tarinan alussa eletään vuotta 2000. RS.llä on kiva duuni ja punainen urheiluauto.  Elämä “näytti” täydelliseltä, mutta ei se siltä tuntunut. Kulissit olivat kuitenkin kunnossa. Ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin kaatuvat.

 

Jollekin voi toimia se metodi, jolla RS muutti elämänsä. Hän kirjoitti paperille sen, mitä hän sillä hetkellä näki peilistä. Ja sen perään toisen paperin, josta tulikin hänen tehtävälista tuleville vuosille.

 

Jotta haaveista tulee totta, niin on otettava se ensimmäinen askel kohti sitä. Jokin konkreettinen tehtävä, joka lähtee viemään sinut kohti unelmaa.

 

Jos palataan takaisin siihen Pohjoisnapaan, niin minulle se tarkoittti puhelisoittoa Richard Donovanille, joka järjestää molemmilla napa-alueilla juoksukisat. Siitä se unelma tavoittelu lähti käyntiin ja ennen kuin huomasinkaan, niin olin kädet savessa järkkäämässä itseäni sinne maailman katolle eli Pohjoisnavalle.

 

RS halusi valtamerisoutajaksi. Pieni kun on kooltaan, niin eihän hänen kykyihin uskottu. Näitä nilkoille kusijoita on maailma pullollaan, mutta onneksi me voimme valita millaisessa seurassa liikumme. Oma neuvoni on se, että nämä ihmiset kannattaa siivota elämästään pois.  Rule number one, kusipäiden kanssa ei kannata hengailla.

 

RS halusi sitä enemmän kuin mitään muuta soutaa Atlantin halki ensimmäisenä naisena. Se on ihan sama oletko lihava, pitkä, pätkä…, mutta jos todella haluat saavuttaa jotain, niin varmaan sen saavutat. Avainsanoja ovat halu, intohimo, jonkin sortin (ulkoapäin katsottuna) puolihullu suhtautuminen omaan lajiisi.

 

No, RS diggasi ajatusta valtamerisoudusta enemmän kuin hienoa asuntoa, punaista urheiluautoa, perinteistä työuraa jne.

 

Loppuhan on historiaa. Hän on ekana naisena soutanut Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren halki.

http://www.rozsavage.com/contents/rozs-story/

 

Jos en rakastaisi niin paljon aavikkojuoksua..tai juoksua sinänsä, niin en olisi ikinä jaksanut tätä jo vuosikausia kestänyttä suunnitteluprojektia juosta ison hiekan halki. Kaikista “pienistä vastoinkäymisistä” huolimatta aion toteuttaa tämän projektin.

 

Aavikkojuoksu-Plan B on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Siis todella vauhdilla.  Olen lähetellyt meilejä “hulluna” pitkin ja poikin maailmaa ja nyt työ näyttää kantavan hedelmää.

 

Tsemppiä omiin tavoitteisiinne!

 

PS. Lähden tästä 1,5 tunnin lenkille. Kelihän on mitä komein…