Valoa

/in /by

Hyödynsimme tänään lehtifirmassamme kauniin kuulasta syys-säätä.

 

Kävin Hiihdon päätoimittajan Seppo Anttilan kanssa ulkosalla, siinä meidän toimituksen lähellä olevalla purolla. Seppo kuvasi minun nilkkaani seuraavaan Juoksijaan. Pistin kuvaussession aikana siteellä koristetun jalkani kylmään puroon eli joku nilkan vammaan liittyvä juttu on tulossa lokakuun lehteen.

 

Minun jalkani on ainakin tätä kirjoittaessa kunnossa kop, kop), mutta välillä sitä joutuu esittämään juoksuvammasta kärsivää.

 

Meikäläisen kroppaa on kuvattu firmassa yli 10 vuoden ajan erilaisiin tarkoituksiin. Kasvoja saatettiin kuvatta vielä yli 5 vuotta sitten, mutta sen jälkeen on kelvannut ainoastaan perse (peräti aukeman kuva..), edellisessä numerossa sääri ja polvet (kompressiosukka-juttu) ja nyt siis nilkka.

 

Aion nauttia illalla syksyn ruskakelistä Nuuksiossa, jossa tapaan muutaman kaverin. Juoksemme kimpassa parin tunnin lenkin. Tästä tulikin mieleen, että nyt on mentävä lataamaan otsalappu illan lenkkiä varten….

 

 

Sparrausta

/in /by

Nakkasin kaksi lenkkiä reilusti alle vuorokauden sisään, sillä se on vaan ihan parasta treeniä kohti aavikkojuoksua.  Sen lisäksi vedin siihen vielä päälle kaksi soututreeniä ihan vaan varmistaakseni, että kroppa saa varmasti riittävästi kuormitusta.

 

Tämän päivän lenkkiin liittyi sparraustuokio. Entinen juoksukouluni oppilas on kiinnostunut ultrapitkistä juoksuista ja jaoin hänelle kokemuksiani lauantain yhteislenkillä.

 

Yle esitti perjantaina “operaation Pohjoisnapa”-nimisen dokumentin, jossa seurataan ex-sotilaiden marssia kohti napaa.

 

Minulle oli ihan lievä pettumys, että kysessä oli magneettinen pohjoisnapa, ei siis maantieteellinen pohjoisnapa, jossa olen itse saanut käytyä. No, hyvä dokkari se oli ja kaikki kunnia heille, jotka matkan selvittivät. http://areena.yle.fi/1-2494615?autoplay=true

 

 

 

 

Hyvät vibat

/in /by

Hyviä kiksejä..sitähän tässä juoksulenkiltä pääosin haetaan. Ja sitä myös saatiin eilisellä Oittaan/Nuuksion lenkillä.

 

Tapasin kaverini Raunon Oittaalla just siinä vaiheessa kun sade oli alkamaisillaan. Pienen tihkusateen saattelemana painelimme parkkipaikalta kohti Pirttimäkeä.

 

Vaikka tuuli oli jo siinä vaiheessa melko navakka, niin metsän syli tarjosi meille hyvän suojan sitä vastaan. Matkan edetessä sade yltyi, mutta ei sitä siinä jutustelun ja juoksun tuoksinassa edes oikein huomannut.

 

Paitsi treenin loppuvaiheessa, jolloin vettä vihmoi jo siihen malliin, että Oittaan parkkipaikalla saavuttaessa olimme litimärkiä. Siinä kohtaa kuiva vaihtopaita olisi tehnyt poikaa…

 

On kyllä sanottava, että kotiin tultua sitä osasi taas ottaa kaiken irti lämpimästä suihkusta ja sen päälle nautitusta ruoasta!