..isovatsainen Suomi.
Ylen urheilutoimitus teki mittavan työn selvittäessään suomalaisen urheilun rahan käyttöä. Lisää rahaa on lapioitu urheilujärjestöille, mutta urheilijat elävät penniä…tai senttejä venytellen.
Urheilujärjestöt ovat kuin Suomi pienoiskoossa. http://yle.fi/uutiset/3-9217799
No, ettei menisi ihan synkistelyksi niin on sanottava, että parin tunnin metsälenkki oli erittäin virkistävä. Sen jälkeen jaksoi taas kanniskella puupöllejä.
En ole juossut sitten tiistain Nuuksion visiitin. Täällä ns.perusleirissä alkaa tänään puusavottahommat eli puuta kaatuu hiio hoi.
Sehän tietää allekirjoittaneelle tiukkaa (ja ihan parasta) lihaskuntotreeniä vielä pitkäksi aikaa, sillä savotassa syntyy kolminumeroinen määrä pöllejä, joita alan pahoinpitelemään tulevien viikkojen aikana.
Siitä huolimatta…perjantaina jatkuvat juoksutreenit.
Kuten olen jossain yhteydessä sanonut, niin entisestä yksinäisestä sudesta on kuoriutunut..no tai ainakin kuoriutumassa.. lauman jäsen.
Vielä kymmenen..tai edes viisi vuotta sitten en juuri suosinut yhteislenkkejä, mutta nykyään ne maistuvat ihan hyvältä.
Eilinen lenkki oli hyvä esimerkki siitä, kuinka mukava seura energisoi ja antaa hyvät vibat.
Lähdimme kavereiden Peterin ja Raunon kanssa samoilemaan Nuuksion metsiin Högbackan pieneltä parkkipaikalta. Siitä heti parkkiksen vierestä lähtee polku, josta pääsee vaikkapa Haukkalammelle. No, emme lähteneet sinne, vaan hölköttelimme ihan toiseen suuntaan.
Rauno suunnisti lauman kärjessä ja minä höpöttelin Peterin kanssa mm.seuraavasta aavikkojuoksusta. Hän on jeesannut minua aavikkoprojektiin liittyvissä asioissa ja on lupautunut jatkossakin toimimaan puuhamiehen roolissa.
Kipitimme reilun kaksi tuntia. Matkan loppuvaiheessa oli jo melko hämärää, mutta otsalamput pysyivät selässä keikkuvissa repuissa.
Siihen parkkipaikalle tullessa ei edes tuntenut juosseensa lenkkiä. Sen verran energisoivaa porukkaa oli minun matkaseurana!
