..kautta perille.

 

Terveiset aavikolta. Tällä hetkellä silmien edessä helmeilee tosin meri, mutta onhan sekin yhdenlaista erämaata. Kysykää vaikka Gregilta, joka souti yhden valtameren halki.

 

Voin kutsua itseäni jatkossa myös nimellä “Pink Adventurer”.

 

Kuten aiemminkin olen todennut, niin meikäläisen kovalevy ei taida olla ihan kunnossa. System erroria pukkaa ja 404 page not found on aivokopan vallitseva tila.

 

Maihin, joihin tarvitaan viisumi, on passissa oltava kuuden kuukauden voimassaoloaika siitä hetkestä, kun viisumi myönnetään. Mulla se oli kolme viikkoa. Onneksi Finavian skarpit henkilöt huomasivat sen. Siinä ei ollut ihan mielettömästi aikaa juosta Seutulan poliisiasemalle hakemaan väliaikaispassia.

 

Juoksin sinne ulkokautta kevyen tuiskun lumihankien läpi, sillä lentoni alkuun oli toisi vähän aikaa. Onneksi pollariasemalla ei ollut jonoa…

 

Sain passin, joka on siis väriltään vaalean punainen. Se herätti ansaittua huomiota. Määränpäähän saapuessa piti vaihtaa pari sanaa maahanmuuttoviranomaisen kanssa ja kello oli siinä vaiheessa jo lähempänä kolmea yöllä.

 

No, olen ollut pahemmassakin paikassa. Esimerkiksi Mauritanian rajalla pienessä puolipimeässä vartiokopissa muhkeaviiksisen, noin kaksimetrisen jättiläisen kanssa, jolla oli pamppu handussa. Hän katseli tiukkoja juoksutrikoitani enemmän kuin sillä silmällä…

 

Tänään on ensimmäinen support team -palaveri. Niitä on kaikkiaan kolme ja sitten neljäs palaveri, joka voi johtaa johonkin..tai olla johtamatta.

 

Jos kaikki menee tuubiin, niin voinen julkistaa tämän juoksun melko pian. Päännii tämä panttaaminen.

 

syy siihen on se, että jo nyt aika monet ihmiset kysyvät “milloin ja mihin lähdet” Jos olisin julkistanut tämän juoksun aiemmin, jolloin kaikki näytti hyvältä, niin joutuisin nyt selittämään “no etkö sä ole vieläkään lähtenyt sinne” ja mä VIHAAN selittelemisiä..

 

Matkablogi jatkuu pian…