Jos sunnuntain pitkähköä lenkkiä pitäisi kuvailla kahdella sanalla, niin mieleen tulisi “kotiseutu” ja “traktori”.

 

Juoksureitti kulki pääasiassa alueilla, jossa olen asunut lähes koko ikäni. Tarkka luku on 83%. Pääsin tähän lukuun tietokoneen laskimella.

 

Täältä Saunaniemestä vai mikä Brinkinmäki tää onkaan jolkottelin kohti Espoon keskusta, jossa en (onnekseni) ole asunut päivääkään.

 

Sieltä jatkoin taivallusta ulkoilureitteja pitkin kohti Nöykkiötä, jonka erästä osaa kutsuttiin Martinmäeksi. Siellä minä vartuin. Jatkoin matkaa kohti Hannusjärveä, jossa asuimme peräti 14 vuotta. Hieno paikka sekin.

 

Hannusjärveltä juoksentelin pitkin rantaraittia kohti nykyistä kotia. Loppukirin sulavuutta vaimensi kylmä pohjoistuuli, joka ei tuntunut rattoisalta reilusti yli kahden tunnin lenkin jälkeen.

Se toinen avainsana on traktori. Kiersin pitkin ja poikin Espoota Vasque Velocityillä, jotka tuntuvat jaloissa lähinnä Zetoreilta. Traktoreitahan käytetään raskaiden esineiden siirtelyyn ja vaikka kroppa onkin varsin kelottuneessa (kuivassa) tilassa, niin pidän niitä sitkeästi jalassa.

 

Aion nimittäin totuttaa jalat jykeviin kenkiini, sillä uskon niistä olevan aavikolla hyötyä. Sit kun sinne joskus päästään…