Kiipeilyturma Everestillä
Eräs aikamme valovoimaisimmista kiipeilytähdistä, sveitsiläinen Ueli Steck on kuollut Mount Everestillä. Ohessa aiheesta lisää…
https://thehimalayantimes.com/nepal/swiss-machine-ueli-steck-killed-in-mt-everest-accident/
Eräs aikamme valovoimaisimmista kiipeilytähdistä, sveitsiläinen Ueli Steck on kuollut Mount Everestillä. Ohessa aiheesta lisää…
https://thehimalayantimes.com/nepal/swiss-machine-ueli-steck-killed-in-mt-everest-accident/
Lueskelin pitkästä aikaa The Adventure Blogia ja siellä oli sivun ylläpitäjän Mr.Beckerin juttu kaikkien aikojen vuorikiipeilijästä, Reinhold Messneristä.
Tässä menisi varmaan koko vappu, jos kirjoittaisin Messnerin saavutuksista vuorilla (ja muuallakin), joten annetaan wikipedian tehdä se homma.https://en.wikipedia.org/wiki/Reinhold_Messner
Bloginsa Messner-jutussa Becker siteeraaa The Diplomat lehteä, jolle ex-kiipeilijä antoi haastattelun. http://theadventureblog.blogspot.fi/2017/04/reinhold-messner-on-future-of-climbing.html
Messner ei katso hyvällä vuorikiipeilyn nykytilaa. Hän puhuu mm.Everestiä riivaamasta alppiturismista, jolla ei ole mitään tekemistä seikkailun ja oikean alppinismin kanssa. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Olen lukenut Messnerin haastatteluja (ja muutaman kirjan), joten edellä mainittu statement ei tullut yllätyksenä. Ehkäpä oheisen artikkelin yllättävin osuus liittyy sherpoihin.
Sherpojen rooli on ollut aina merkittävä, mutta alppiturismin tuomat voitot ovat valuneet pääosin ulkomaisille (lähinnä amerikkalaisille) yrityksille.
Jatkossa tilanne voi muuttua. Nepalilaiset ovat perustaneet yrityksiä, joiden avulla he voivat toteuttaa asiakkaiden unelmat selvästi huokeammin kuin vaikkapa jenkkiyritykset.
Globalisaatio etenee myös vuorikiipeilyssä.
Haastattelun saaminen Messneriltä ei ole välttämättä kovin helppoa, sillä hän osaa olla joskus hieman veemäinen. Tässä siitä yksi opinnäyte.https://www.outsideonline.com/1910231/reinhold-dont-care-what-you-think
Olen juossut kohtuu haastavissa olosuhteissa yli viikon putkeen. Ja tätä menoa jatkuu vielä kaksi päivää, kunnes koittaa tiistai ja vapaapäivä. Pidän keskiviikon ja torstain harjoitukset extra-kevyinä, jotta keho palautuu harjoituskuurista.
Tämä oli järjestyksessään 2200.blogikirjoitus. Ja lisää tulee…
Juokseminen on aina hauskaa, mutta erityisen hauskaa se on silloin, kun tiedossa on uusi reitti.
Lähes koko ikäni Espoossa asuneena uusien reittien löytäminen ei ole ihan helppoa, mutta kyllä etsivä löytää..varsinkin, kun lenkkikaverina on suunnistaja.
Juoksin perjantaina lenkin frendini Mikan kanssa, jolla on kokemusta jos jonkinlaisista seikkailukisoista aina Alaskaa myöden.
Liikuimme eilen ihan kartan kanssa. Minähän en niistä juuri mitään ymmärrä, mutta Mikan kädessä siitä on apua. Päädyimme metsäjuoksentelun aikana mm.Gumbölen kartanon maille sekä Dämman-nimiselle järvelle.https://www.jarviwiki.fi/wiki/D%C3%A4mman_(81.057.1.024) Molemmat paikat olivat minulle uusia tuttavuuksia.
Kyllä se kieltämättä tuntuu jaloissa, että olen juossut viimeisen viikon aikana paljon ylös-alas teknisillä metsäpoluilla ja pomppinut kallioilta toiselle. Eilisellä lenkillä jalat hapottivat yllättävän helposti..ja sama oli laulu lauantain kahden tunnin lenkillä.
Olen myös juossut paljon pehmeillä latupohjilla. Se on hyvää treeniä aavikkojuoksuakin varten, sillä alusta on todella pehmeää ja epätasaista.

