Vielä loppukesästä juoksin noin puolet lenkeistä maastossa ja sen toisen puolen hiekkatiellä.
Nyt suhde on peräti 100-0 hiekkatien hyväksi.
Kunhan..vai pitäisikö sanoa… jos lumi tulee maahan, niin siirrän osan treenistä taas poluille.
Juoksin tänään parin tunnin lenkin. Mukana oli vanhoja, siis todella vanhoja vermeitä. Kengät olivat vuodelta 2010, Vasquet. On ne vaan hyvät juoksukengät. Säästelen niitä aavikolle.
Kuten otsikko kertoo, niin täs on hypitty lentokoneesta ja palaverista toiseen. Mukavaahan tämä on, kunhan ei tule tavaksi.
Kävin eilen Oulussa. Alkueräinen idea oli pitää 1,5h luento, mutta se taisi venyä hieman pidemmäksikin. Oli niin mukava yleisö.
Luento liittyi koulutusyhtiö Pohton tarjoamaan”Wellbeing”-koulutukseen. Tapaan kurssilaiset vielä kerran, ensi toukokussa.
Osa luentoni sisällöstä liittyi sanaan “motivaatio”. Ihminen voi motivoitua kahdella tavalla; ulkoisesti ja sisäisesti
Pelkästään rahan ollessa työn motiivi olemme tekemisessä ulkoisen motiivin kanssa. Työ sinällään ei ole tässä tapauksessa motiivin lähde.
Pahimmillaan se on pakkopullaa. Se on henkisesti raskasta ja kuluttaa energiaa. Joillekin tulee ahdistusta, kuten tietokirjailija Frank Martela kirjoittaa “Draivi”-nimisessä kirjassaan.
Sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että ihminen hakeutuu tekemään asioita jotka häntä itseään kiinnostavat ja innostavat ja jotka tuntuvat arvokkailta. Tekeminen vetää puoleensa , koska se on jotain mitä hän todella haluaa tehdä.
Tästäkin asiasta on mukava luennoida, koska olen ne niin voimakkaasti itse kokenut. Kerron, mitä olen saanut, kun olen alkanut kuunnella sisäistä ääntä ja tehnyt asioita, jotka tuntuvat minusta oikeilta asioilta.
Eilisellä lentomatkalla sykähdyttävin hetki oli, kun näin auringon paistavan. Se (pieni ihme) tapahtui pilvien yläpuolella lentäessäni Oulun ja Seutulan väliä.
Nyt (viimein) lenkille.
Meikäläinen aloitti puhekeikat tasan kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset luennot ilmestyivät kalenteriin pian Pohjoisnavan seikkailun jälkeen.
Suurempien seikkailujen kuten Kalaharin ja Saharan jälkeen linjat kävivät melko kuumina. Kävin puhumassa seminaareissa, yritystapahtumissa, hiihtokeskuksissa järjestetyissä kokouksissa ja ties missä.
Vientiä oli. Päätin siinä samassa hotäkässä kirjoittaa “älä unelmoi vaan toteuta tavoitteesi”-tyyppisen kirjan yhdessä Arno Seiron kanssa.
Pari vuotta sitten päätin rauhoittaa tilanteen ja vähensin keikkojen määrää. Otin vastaan vain todella mielenkiintoiset puhetilaisuudet.
Vein mm. yritysjohtajia koulutusmatkoille Saharaan ja Grönlantiin. Pääsin myös mukaan kouluttajaksi Pohton “Wellbeing”-kursseille.
Viimeisen puolen vuoden ajan minua on taas kutittanut ajatus aloittaa myös puhekeikkojen tekeminen. Motivaatio on taas syttynyt. Erään sanonnan mukaan 90%:n motivaatiolla syntyy 50% suoritus.
Ilman 100% motivaatiota ei (siis) kannata lähteä puhumaan, eikä se ole edes reilua tilaisuuden järjestäjää ja yleisöä kohtaan. Olen jättänyt ainakin yhden puhetilaisuuden laskuttamatta, sillä en ollut 100% tyytyväinen esitykseeni.
Puheiden valmistelu vie, ainakin minulta, todella paljon aikaa. Valmistelen parhaillaan keskiviikon 1,5h luentoa, jonka pidän keskiviikkona Oulussa koulutusyhtiö Pohton “Wellbeing”-kurssilaisille.
Puhun siellä mm.motivaatiosta. Palaan tähän aiheeseen heti esitykseni jälkeen.
Tänään on juoksuvapaapäivä.
