Mitä opin jäätiköltä, osa 3.

/in /by

No niin, nyt vuorossa “mitä opin jäätiköltä” -blogikirjoituksen kolmas ja viimeinen osa.

Tänään käsitellään jalkineita ja sukkiakin.

Olen käyttänyt kaikilla aavikko-ja jäätikköjuoksuilla Bridgedalen sukkia. Firma on myös aiemmin toiminut sponsorina.

Viime kerralla (2025, Vatnajökull) käytin koko matkan ajan yhtä sukkaparia.

Ne kastuivat jo ensimmäisen tunnin aikana, mutta en hölmöyksissäni vaihtanut niitä kuiviin.

Ja melko kivulias rakkohan siitä syntyi….

Ensi kerralla kuivaan matkan varrella jalkoja ja vaihdan sen yhteydessä myös sukat.

Käytän myös gaitereita eli goretex-säärystimiä, joiden tarkoitus on estää lumen kulkeutumista jalkineeseen.

No…kyllä lunta ja kosteutta silti kertyy jalkineen sisään, mutta on gaitereista apuakin.

Seuraavaksi siirrytään lumikenkiin.

Aionko käyttää niitä?

Aivan ehdottomasti.

Mikäli kävisi niin onnellisesti, että voin juosta kantavalla hangella, niin sitten en, mutta se on erittäin epätodennöistä.

Käytän juoksuun tarkoitettuja TSL-merkkisiä kenkiä.

Ne painavat noin 350 grammaa per kipale. Perinteinen lumikenkä painaa lähes kilon…

Niiden lisäksi kädessä heiluvat sauvat.

Olen luottanut Black Diamondin alumiini-ja hiilikuitu -sauvoihin.

Ne painavat enemmän kuin vain hiilikuidusta valmistetut, mutta ovat -kiitos alumiinin- kestävämmät.

Jalkineissa luotan edelleen Merrellin talvijuoksukenkiin, joita käytin myös Vatnajökull -jäätiköllä.

Mitä muutoksia teen edelliseen jäätikköjuoksuun verrattuna?

Pidän parempaa huolta jaloistani vaihtamalla sukkia ja pyrin tällä välttämään rakot.

Sen lisäksi aion testata talven aikana kevyempiä hiilikuitusauvoja. Mikäli ne osoittautuvat kestäviksi, niin otan niitä jäätikölle mukaan.

Sen pituinen se.

Mitä opin jäätiköllä 2025, osa 2.

/in /by

Kirjoitin eilen ensimmäisen osan sarjasta “mitä opin jäätiköllä 2025”.

Nyt on tarkoitus kirjoittaa vaatetuksesta.

Tein ennen jäätikölle lähtöä diilin erään merinovillavaatteita valmistavan firman kanssa.

Olin testaillut kyseisen firman vermeitä ennen Islantiin lähtöä ja annoin kokemuksestani myös palautetta.

Sain heiltä 180g merinoa, joka toimii kävelyssä tai kevyessä retkeilyssä, mutta juoksuun ne olivat aivan tuhdit.

“Ihan hyvät ne on” oli palaute.

No, otin kyseiset kalsongit mukaan kuvauksia varten, mutta en pitänyt niitä juostessa päällä.

Lumikengillä ja sauvoilla juostessa tulee hiton kuuma ja jäätiköllä on vältettävä voimakasta hikoilua kuin ruttoa.

Hikoilu on jäätikköjuoksijan pahin vihollinen, siis tarkemmin sanottuna märkä vaate

Jos on liikaa vaatetta niin lämpö nousee ja hikoilu lisääntyy. Tällöin alusasu kastuu ja jo lyhyen pysähdyksen aikana tapahtuu nopea jäähtyminen.

Alusasun ja ihon välissä tulisi olla pieni lämmittävä ilmarako.

Asu ei saa olla nakinkuoren lailla ihossa kiinni, mutta ei se mikään lepattava telttakaan saa olla.

Jos (ja kun) haetaan optimaalista alusasukokonaisuutta, niin parhaaksi on osoittautunut merinon ja keinokuidun yhdistelmä , koska siinä saa merinon ihotuntuman ja hajujen hallinnan mutta keinokuidun avulla paremman kosteuden siirtymisen, kestävyyden ja kuivumisen.

Jäätiköllä tuuli muuttaa kaiken.

−15 °C tyynessä ja −15 °C kovassa tuulessa ovat juoksijalle aivan eri maailmoja.

Kuoriasuksi on valittava tuulta blokkaava ja hengittävä verme, jossa on huppu.

Pysähdyksiä varten minulla on oltava lämmin ja paksu untuvatakki.

Huomenna siirrytään jalkineiden maailmaan….

Mitä opin jäätiköllä 2025, osa 1.

/in /by

Edellisestä jäätikköjuoksusta on kulunut noin 1,5 vuotta…ja seuraava on edessä noin 6 kuukauden kuluttua.

Mitä oppeja otan Vatnajökull -jäätiköltä mukaan valmistautuessani seuraavaan jäätikköjuoksuun?

Aloitin jäätikköjuoksun sunnuntaina klo.9.00.

Vietimme edellisen yön jäätikön läheisyydessä sijaitsevassa majatalossa.

Söin siellä hyvän aamiaisen, jonka jälkeen pakkasimme autot ja siirryimme kohti Vatnajökull -jäätikön itäreunaa.

Ajomatka jäätikölle kesti ehkä tunnin. En tarkkaillut kelloa, sillä olin jo niin into-piukeana edessä olevasta seikkailusta.

Ja juuri tässä kohtaa tarinaa on syytä pysähtyä.

Minun olisi pitänyt tehdä jo majapaikassa kevyt kropan alkulämmittely ja noin vartti ennen jäätikköjuoksun starttia “nauttia” ensimmäinen energiageeli nesteen kera.

Nämä edellä mainitut opit otetaan käyttöön huhtikuussa 2027.

Aloitin siis juoksun jäätikön itäreunalta tasan kello yhdeksän.

Jäätiköllä juokseminen on yleensä melko syvässä lumessa tai lumisohjossa etenemistä.

Vain kerran olen saanut juosta kivikovassa hangessa ja tämä tapahtui minun ensimmäisllä Grönlannin jäätikkövisiitillä 2013.

Jalka uppoaa lumeen noin 5-10 cm. Siihen ei jää jalanjälkeä vaan kuoppa.

Joudun ponnistelemaan tai kampeamaan itseni sieltä kuopasta jokaisella askeleella ja otan niitä yhteensä noin 180 kpl / minuutti.

Jalassa on lumikengät ja kädessä sauvat.

Sauvojen avulla saan askeleeseen lisää voimaa, sillä juoksualusta ei palauta minulle liike-energiaa samalla tavalla kuin asvaltilla tai hiekkatiellä juostessa.

Kun juoksin Arabian hiekkaerämaassa, jossa myös jalka upposi, tällä kertaa hiekkaan, niin sykkeet olivat jatkuvasti ihan tapissa (170-).

Minun pitää ennen seuraavaa jäätikköjuoksua lämmitellä kroppa todella hyvin, jotta en ole heti alkumetreistä alkaen ihan tiltissä.

Viime kerralla olin 150 kilsan jälkeen sanalla sanoen ihan paskana. Mitään ei jäänyt varastoon….

Aion myös kiinnittää entistä enemmän systemaattiseen ravinnon (hillareiden) nauttimiseen.

Nesteytin itseäni melko hyvin, mutta se ei nyt vaan riitä.

Kertauksena….ensi kerralla teen erittäin hyvän alkulämmittelyn ja nautin energiaa joka 15.minuutti.

Palaan aiheeseen huomenna, jolloin kerron mm. varusteista.