Tankkasin kahtena joulupäivänä perinteisiä juhlaruokia siihen malliin, ettei niitä tee mieli syödä ainakaan vuoteen.
Jos silloinkaan, sillä esimerkiksi kinkun suhteen allekirjoittaneen kilometrit ovat tulleet täyteen.
Syön yleensä vain riistalihaa ja sitäkin melko harvoin, kinkut ja muut leikkeleet ovat jääneet pois. Kalaa syön melko paljon.
Harrastin tapaninpäivänä mikrobitankkausta hyvän ystäväni (seikkailutoimittaja) Jyri Kivimäen kanssa Nummelan juoksubaanoilla.
Ohessa siitä lyhyt videopätkä by Jyri.https://www.instagram.com/seikkailujuoksija/reels/f
Luin vuosia sitten Tiede-lehden artikkelin, jonka sisältö on meille poluilla ja metsämaisemissa happea haukkoville mannaa.
Kuutiometrissä metsäilmaa piilee satojatuhansia, jopa miljoona mikrobia. Niille kehomme on ekosysteemi siinä missä metsäkin.
Ja kun ne käyvät taloksi, ne monimuotoistavat elimistömme mikrobiomia”.
Luonnossa liikkuminen on siis kuin pistäisi rahaa pankkiin. Eilen olikin palkkapäivä, sillä juoksin kaksi treenilenkkiä.
Samaisessa Tiede -lehden jutussa todettiin, että “luonto sparraa meistä parasta esiin tuottamalla instoratiivisia vaikutuksia. Myönteisyys, hyvä itsetunto, altruismi, myötätunto, optimismi, innovatiivisuus, selkeäkatseisuus ja vitaliteetti eli elinvoimaisuus lisääntyvät”
“” Jo 40 vuotta sitten amerikkalaistutkijat huomasivat, että sama määrä liikuntaa koetaan viherympäristössä vähemmän raskaaksi kuin kentällä tai salilla. Vaikka ihminen mieltäisi itsensä ei-liikunnalliseksi ja huonokuntoiseksi, rajoitteet usein unohtuvat metsäpolulla”.
Allekirjoitan.
************************************************************************************************************
After two days of Christmas celebrations, I ended up eating traditional festive foods to such an extent that I won’t feel like touching them again for at least a year.
If even then, because when it comes to ham, the undersigned has well and truly done his mileage.
I usually eat only game meat, and even that fairly rarely; ham and other cold cuts have been left out altogether. I do eat quite a lot of fish.
On Boxing Day, I engaged in some “microbe refueling” with my good friend (adventure journalist) Jyri Kivimäki at the Nummela running tracks.
Attached is a short video clip from that session by Jyri:
https://www.instagram.com/seikkailujuoksija/reels/f
Years ago, I read an article in Tiede magazine whose content feels like pure manna for those of us who gulp down oxygen on forest trails and in woodland landscapes.
A single cubic meter of forest air contains hundreds of thousands, even millions, of microbes. To them, our bodies are an ecosystem just like the forest itself.
And when they move in, they increase the diversity of our body’s microbiome.
Moving in nature is therefore like putting money in the bank. Yesterday was a payday, as I ran two training sessions. Today, I’m resting…
That same Tiede magazine article stated that “nature brings out the best in us by producing restorative effects. Positivity, healthy self-esteem, altruism, compassion, optimism, innovativeness, clarity of mind, and vitality all increase.”
“Already 40 years ago, American researchers observed that the same amount of exercise feels less strenuous in a green environment than on a field or in a gym. Even if a person considers themselves non-athletic and in poor shape, limitations are often forgotten on a forest trail.”
I agree.
