Treenitauko
Se on kuulkaas niin, että 1000 kilsan juoksuun on tasan puoli vuotta.
Tällä hetkellä vietän treenitaukoa, sillä nokka vuotaa siihen malliin, että on parempi keskittyä vain penkkiurheiluun.
6 kuukautta / 6 months
/in Uncategorized /by Jukka ViljanenMaaliskuu on minulle ensimmäinen kevätkuukausi ja sehän alkaa jo huomenna.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että Sahara-juoksun alkuun on vain kuusi (6) kuukautta.
Itse juoksu kestänee noin kolme viikkoa ja siihen kun lisää matkapäivät, niin kuukauden reissu siitä tulee.
Raportoimme juoksun kulusta tänne ainakin tälle blogisivulle, Instaan ja myös keskustelut erään valtakunnallisen median kanssa alkavat piakkoin.
*********************************************************************
March is the first spring month for me, and it already begins tomorrow.
And that also means that there are only six (6) months left until the start of the Sahara run.
The run itself will probably last around three weeks, and when you add the travel days, it will turn into a one-month trip.
We will report on the progress of the run here at least on this blog page, on Instagram, and discussions with a national media outlet will also begin soon.
Elämää odotushuoneessa / Life in a waiting room.
/in Uncategorized /by Jukka ViljanenJotkut ihmiset elävät kuin he olisivat jonkinlaisessa odotushuoneessa.
Odotetaan seuraavaa vaihetta, seuraavaa viikonloppua, seuraavaa lomaa, parempaa hetkeä, parempaa fiilistä.
Ajatellaan, että jossain vaiheessa elämä alkaa kunnolla.
Ja moni kuvittelee, että pahoinvointi johtuu liiasta stressistä, liian kovasta työstä tai vääristä olosuhteista.
Todellisuudessa nykyihmisen ongelma on usein päinvastainen.
Elämä on liian helppoa, liian turvallista, vailla vaatimuksia.
Ihmistä ei ole rakennettu viihtymään, vaan selviytymään, ratkaisemaan, kantamaan vastuuta ja ylittämään itsensä.
Mikäs se minun odotushuoneen “seuraava vaihe” on?
Seikkailu, joka koittaa aika tarkalleen puolen vuoden kuluttua.
***********************************************************************************
Some people live as if they were sitting in some kind of waiting room.
Waiting for the next phase, the next weekend, the next vacation, a better moment, a better feeling.
Thinking that at some point life will truly begin.
Many imagine that their distress is caused by too much stress, too much work, or the wrong circumstances.
In reality, the problem of modern people is often the opposite.
Life is too easy, too safe, without demands.
Human beings were not built to be comfortable, but to survive, to solve problems, to carry responsibility, and to surpass themselves.
When these are missing, something begins to rot from the inside.
Comfort is the drug of the modern age. It promises peace, but it takes away meaning.
So what is my “next phase”?
An adventure that begins in about half a year.
