Arkiliikuntakin kunniaan / Let’s appreciate everyday movement!

/in /by

“Arjessa on monia pieniä liikkumisen mahdollisuuksia. Liikkumisen voi ripotella lyhyiksi pätkiksi pitkin päivää: kaikki liike on pois paikallaan olosta.

Liikkumista voi kerryttää päivän aikana. Etsi sinulle toimivia tapoja omassa arjessasi ja vapaa-ajallasi niin kotona, töissä kuin etätöissä”. (Lähde:UKK-instituutti)

Kävin eilen eräässä supermarketissa.

Autoilijat jonottivat päästäkseen parkkiruutuun, joka on mahdollisimman lähellä kaupan ulko-ovea.

Kauempana oli tietenkin hyvin tilaa….

Me ihmiset haemme usein helppoja ja vaivattomia ratkaisuja.

Ihmisen aivot on rakennettu säästämään energiaa. Kun vaihtoehtona on nopea, vaivaton ratkaisu tai monimutkainen ja energiaa vievä vaihtoehto, aivot ohjaavat meitä kohti helpompaa

Läheisestä parkkipaikasta saa välittömän ja houkuttelevan pikku palkinnon eli lyhyemmän kävelyn kauppakassien kanssa verrattuna pitkän aikavälin hyötyihin, joita pidempi kävelymatka voisi tuoda.

Siirretään kauppakassit nyt syrjään ja mietitään tätä asiaa yleisellä tasolla.

Jos heppoihin ratkaisuihin tarrautuu liikaa, riskinä on kasvun pysähtyminen ja oman potentiaalin käyttämättä jättäminen. Siksi rajoja kannattaa venyttää vaikka vain vähän kerrallaan. Pienetkin siirtymät epämukavuusalueelle tekevät meille hyvää..

Tänään, 30.11. on ainoastaan kolme viikkoa talvipäivän seisaukseen, jolloin valoisa aika alkaa taas lisääntymään!

**************************************************************************************************

“In everyday life there are many small opportunities to move. Physical activity can be sprinkled into short moments throughout the day: every bit of movement reduces the time spent being sedentary.

You can accumulate movement over the course of the day. Look for ways that work for you in your daily routines and leisure time — at home, at work, and when working remotely.” (Source: UKK Institute)

Yesterday I visited a supermarket.

Drivers were lining up to get a parking spot as close to the store entrance as possible.

Further away, of course, there was plenty of space…

We humans often look for easy and effortless solutions.

The human brain is built to conserve energy. When the choice is between a quick, effortless option and a more complex, energy-demanding one, the brain tends to steer us toward the easier path.

A parking spot close to the entrance offers an immediate and appealing little reward — a shorter walk with grocery bags — compared to the long-term benefits a longer walk could bring.

Let’s set the grocery bags aside for a moment and think about this on a more general level.

If we cling too tightly to easy solutions, we risk stagnation and leaving our potential unused. That’s why it’s worth stretching our limits, even just a little at a time. Even small steps outside our comfort zone do us good.

Today, 30 November, it’s only three weeks until the winter solstice, when the daylight will start increasing again!

Jump back on the horse!

/in /by

Olen epäonnistunut kerran jos toisenkin.

Ehkä näin on käynyt sinullekin?

Se, että homma ei ole mennyt jiiriin ensimmäisellä kerralla ei tarkoita, etteikö se voisi onnistua toisella tai kolmannella kerralla.

Jos tippuu hevosen selästä niin pahinta on se, ettei hyppää heti takaisin satulaan.

Muuten takaraivoon jää pelko uudesta putoamisesta ja se on sitten siinä.

Opin Grönlannin jäätiköstä, joka siis päättyi yhden henkilön evakuointiin paljon enemmän kuin kuusi vuotta myöhemmin, jolloin jäätikön ylitys onnistui.

Sama juttu Arabian hiekkaerämaan kanssa, jonne aion muuten palata Saharan 2026 ja Langjökull/Islanti 2027 juoksujen jälkeen.

Libya 2008 ei mennyt todellakaan nappiin, mutta se olikin minulle aavikkojuoksun korkeakoulu.

Ja neljä (4) vuotta myöhemmin juoksin sieltä saaduilla opeilla koko Saharan autiomaan halki.

********************************************************************************

I’ve failed countless times and maybe you have too?

The fact that things didn’t come together the first time doesn’t mean they can’t work out on the second or third try.

If you fall off a horse, the worst thing you can do is not get right back in the saddle.

Otherwise, the fear of falling again will stick in the back of your mind, and that’s that.

I learned far more from the Greenland ice sheet, which, by the way, ended with the evacuation of one person than I did six years later when the crossing finally succeeded.

Same thing with the Arabian desert, where I plan to return after the Sahara and Longjökull glacier runs in 2026/2027.

Libya 2008 definitely didn’t go well, but it was my graduate school of desert running.

And four (4) years later, using the lessons I learned there, I ran across the entire Sahara.

Running on the Arabian desert with a friend (H.E.) Mr. Pekka Voutilainen.

Paluu Islannin jäätikölle / Back to the Icelandic glacier 2027!

/in /by

Olin keskiviikkona yhteydessä islantilaiseen tiimikaveriini Addiin, jolla oli ratkaiseva rooli onnistuneessa Vatnajökull-seikkailussa keväällä 2025.

Siksi Addi on ensimmäinen kaveri, johon olen yhteydessä, kun alan suunnittelemaan jäätikköjuoksua Islannissa.

En tiedä pitäisikö tässä käydä lääkärin pakeilla, mutta mieleeni juolahti idea juosta Islannin toiseksi suurimman jäätikön (Langjökull) halki aika pian Saharan jälkeen.

Suunnitelma keväälle 2027 on siis seuraava:

Huhtikuu 2027 juoksu Haltin huipulle ja takaisin. Ehkä jopa kahteen kertaan….

Toukokuu 2027 juoksu Langjökull-jäätikön halki. On mahdollista, että juoksen samalla jollain toisellakin jäätiköllä (Hofsjökull?)

Tällä setillä juhlistan 20-vuotista seikkailujuoksijan / jalkataiteilijan uraani, sillä sehän alkoi huhtikuussa 2007 Pohjoisnavalla.

With Addi (Arngrimur Hermansson), Vatnajökull, May 2025

*************************************************************************************************************************

On Wednesday, I got in touch with my Icelandic teammate Addi, who played a crucial role in the successful Vatnajökull adventure in the spring of 2025.

Addi is the first person I reach out to whenever I’m planning to run around on Iceland’s glaciers.

I’m not sure whether I should see a doctor about this, but the idea popped into my head to run across Iceland’s second-largest glacier, Langjökull, not long after the Sahara.

My plan for spring 2027 will be as follows:

April 2027: a run to the summit of Halti and back. Maybe even twice…https://en.wikipedia.org/wiki/Halti

May 2027: a run across the Langjökull glacier.

With this set of adventures, I will celebrate my 20-year career as an adventure runner, since it all began at the North Pole in April 2007.