Henkinen valmistautuminen / Mental preparation

/in /by

Syksyllä se taas koittaa, uusi seikkailu. Tällä kertaa Saharassa.

Miten siihen voi valmistautua henkisesti?

Autiomaa voi tuntua valtavalta. Mieli väsyy, jos ajattelet koko matkaa kerralla.

Sinne sopii ajattelutapa “seuraava askel, seuraava tauko, seuraava hörppy vettä“…

Aavikon hiljaisuus on “voimakas”. Siksi vietän jo täällä Suomessa paljon aikaa ilman ärsykkeitä (ei musiikkia, ei puhelinta)

Kun keho väsyy, mieli alkaa neuvotella luovuttamisesta.

On hyväksyttävä se ajatus, että “tulen hajoamaan, mutta jatkan silti”. Tulee hetkiä, jolloin motivaatio katoaa kokonaan, mutta se ei ole kriisi, vaan odotettu vaihe.

Valmistautuminen tarkoittaa, että et odota “hyvää fiilistä” jatkaaksesi.
Jatkaminen luo fiiliksen, ei toisinpäin.

Väsynyt mieli valehtelee, joten kaikki suuremmat päätökset tehdään ravittuna ja levättynä.

Nyt lähden metsään kulkemaan lumikengät jalassa.

******************************************************************************

n the autumn it will happen again, a new adventure. This time, in the Sahara.

How can you prepare for it mentally?

The desert can feel overwhelming. The mind gets exhausted if you think about the entire journey at once.

That’s where the mindset of “the next step, the next break, the next sip of water” fits in.

The silence of the desert is powerful. That’s why, even here in Finland, I spend a lot of time without stimuli (no music, no phone).

When the body gets tired, the mind starts negotiating for giving up.

You have to accept the thought: “I will fall apart, but I will keep going.” There will be moments when motivation disappears completely, but that’s not a crisis — it’s an expected phase.

Preparation means not waiting for a “good feeling” in order to continue.

Continuing creates the feeling, not the other way around.

A tired mind lies, so all major decisions are made when fed and rested.

Now I’m heading into the home forest, walking on snowshoes.

Aamulenkki ja luento

/in /by

Juoksin aamulenkin poikkeuksellisen aikaisin, lähtö oli jo klo. 6.50.

Naapurini Nikke Ja Heikki olivat ideoineet tämän aamureippailun ja sehän sopi minulle hyvin, sillä myöhemmin päivällä on luento Helsingin keskustassa.

Nyt alan keskittymään siihen, mukavaa talvipäivää kaikille!

Love the game – don´t hate the game!

/in /by

Seuraava luento on huomenna torstaina ja sen tilasi minulta kyseisen kv. yrityksen toimitusjohtaja, joka kuului noin kymmenisen vuotta sitten valmennusryhmääni.

Sain luentoani varten erittäin hyvän briiffin, jonka pohjalta rakennan tunnin mittaisen luentoni.

Menemättä luennon yksityiskohtiin, sillä nehän ovat kyseisen yrityksen ja minun välisiä asioita, niin aion nostaa esille otsikossa näkyvän aiheen.

Love the game – don´t hate the game!

Se tarkoittaa, että .hyväksyt pelin säännöt ja olosuhteet (esim. elämän, kilpailun), vaikka ne eivät aina olisi suotuisia, ja keskityt pelaamiseen sen sijaan, että valittaisit järjestelmästä.

Pelaat peliä parhaasi mukaan, sopeudut, hyväksyt haasteet ja nautit prosessista sen sijaan, että valittaisit säännöistä tai järjestelmästä.

Tai vaihdat peliä.

******************************************************************************************************

The next lecture will take place on Thursday, and it was commissioned by the CEO of the international company in question, who was part of my coaching group about ten years ago.

For this lecture, I received a very detailed brief, based on which I am building my one-hour presentation.

Without going into the specifics of the lecture—since those are matters strictly between the company and myself—I intend to highlight the topic shown in the title:

Love the game – don’t hate the game.

It means that you accept the rules and conditions of the game (for example, life or competition), even when

they are not always favorable, and focus on playing the game instead of complaining about the system.

You play the game to the best of your ability, accept the challenges, and enjoy the process rather than complaining about the rules or the system (such as working life, the economy, or relationships), you accept them and adapt to them.

Or you change the game.