Päivitys…

/in /by

Juoksin tänään tiistaina mahtavan lenkin Nuuksiosta Muuralaan.

Wanha Toyota Land Cruiser -maasturini kaipasi huoltoa ja sitä se saikin osaavissa Muuralan Autohuollon käsissä (ei sponsori).https://muuralanautohuolto.fi/

Kävin tänään hakemassa auton huollosta veks, juosten.

Reitti (ja sää) oli mahtava ehkä viimeistä paria kilometriä lukuun ottamatta, sillä se oli asvalttia.

Juoksin aluksi täällä Nuuksio järviylängöllä, josta kaarsin ulkoilureittiä seuraten kohti Karhusuota.

Karhusuota lähestyttäessä huomio kiinnittyy siihen, että alue on “tasankoa”; siellä ei ole juurikaan jyrkkiä ylä-ja alamäkiä, mikä on tosi hyvä juttu.

Täällä ylängön puolella on tosi vaikea löytää tasaista baanaa.

Tein harjoituksen loppupuolella useita vetoja. Minuutti tykitystä ja 30 sekkaa hissuttelua. Tätä 10 krt.

Uskon, että osin tällä metodilla kunto nousee kevään aikana halutulle tasolle.

Päivitys liittyy Saharaan.

Kaikki sponssineuvottelut ovat tällä hetkellä ihan jumissa ja mikäli tilanne jatkuu tämän kaltaisena vielä huhtikuun ajan, niin niin siinä tapauksessa pistän syksyn 2026 (Sahara) osalta pillit pussiin.

Ei ehkä muuten, mutta minun pitää olla tiimille lojaali. Minun pitää kertoa heille hyvissä ajoin onko syksylle tiedossa aavikkoseikkailua vai ei.

Mutta en tietenkään luovuta, vaan siirrän katseen lokakuulle 2027. Ei se aavikko sieltä mihinkään katoa.

Usko siihen, että Islanti / kevät 2027 toteutuu on vielä erittäin vahva!

Parhaat safkat, osa 1.

/in /by

Lähdemme ensi viikolla Halti-tunturille.

Tunturi tarjoaa varmasti silmänruokaa, mutta olen 100% varma siitä, että Lapin- ystävämme Venla ja Antti/Outdoor Artisans tarjoavat meille myös hiton hyvää muonaa.

Olen kiertänyt maita ja mantuja jo 20 vuoden ajan ja ajattelin kertoa blogin lukijoille parhaista ruokakokemuksistani.

Niitä on useita, joten tästä tulee kolmiosainen sarja.

Aloitetaan Etelämantereelta, jonne päädyin joulukuussa 2008.https://en.wikipedia.org/wiki/Patriot_Hills_Base_Camp

Tarkempi sijaintini oli Patriot Hills, jossa sijaitsi amerikkalaisten (ALE) perusleiri. Noin vuotta aiemmin vietin aikaani Pohjoisnavalla veli-venäläisten perusleirissä.

Ero näiden kahden välillä oli kuin yöllä ja päivällä.

Ruoka Antarktiksella oli aivan mahtavaa ja samoin henkilökunnan palvelu ja asenne.

Kerron yhden esimerkin….

Juoksin jäätiköllä 100 kilometriä ja toinen perusleirin kokeista sanoi minulle ennen kisaa: “Jukka, jos jaksat juosta näissä olosuhteissa 100 kilsaa yhteen menoon. niin leivon sinulle suklaakakun”.

Heti juoksun jälkeen linkutin kohti valtavan kokoista messitelttaa, johon perusleirissä majaileva porukka kerääntyi syömään ja hengailemaan.

Olin vähän kuin puulla päähän lyöty kun astuin messitelttaan.

Siellä jenkki-kokki, jonka nimeä en valitettavasti muista, odotti minua valtava suklaakakku käsissään.

“Onnea Jukka, tässä se lupaamani kakku”.

Olen varma, että tippa nousi siinä kohdin linssiin…..

Jumalauta, että se kakku maistui hyvälle, sillä en ollut (muistini mukaan) syönyt juuri mitään 100 kilsan aikana. Sai siitä muutkin osansa….

Se toinen kokki, norjalainen Ronny Finsås, ja tämä jenkki loihtivat meille päivittäin ihan uskomattoman hyvältä maistuvia keitoksia.

Juhlakakun lisäksi mieleen on jäänyt mahtava jouluillallinen.

Kyllä, vietimme siellä joulunkin, sillä vallitseva säätila (myrskyt) estivät lentokoneen laskeutumisen jäätikölle.

No, huomenna jatketaan ja tuolloin olemme Kalaharin autiomaassa.

Tässä sitä nautitaan Etelämantereen kakkua…

Riskien ottaminen

/in /by

Ihmiset eivät ota riskejä monesta eri syystä — ja useimmat niistä ovat itse asiassa aika loogisia, eivät pelkuruutta. Tässä keskeisimmät:

1. Aivot on rakennettu välttämään vaaraa
Ihmisen käyttäytymistä ohjaa vahvasti selviytymisvaisto. Psykologiassa tätä kutsutaan usein riskin välttämiseksi. Menetykset tuntuvat voimakkaammilta kuin mahdolliset voitot, joten varman päälle pelaaminen tuntuu turvallisemmalta.

2. Epävarmuus ahdistaa
Riski tarkoittaa, että lopputulosta ei tiedä. Tämä aktivoi pelkoa ja stressiä, koska aivot tykkäävät ennakoitavuudesta. Siksi moni valitsee mieluummin tutun kuin potentiaalisesti paremman, mutta epävarman vaihtoehdon.

3. Sosiaalinen paine
Ihmiset pelkäävät epäonnistumista myös siksi, mitä muut ajattelevat. Kulttuuri vaikuttaa paljon: joissain ympäristöissä epäonnistuminen nähdään oppimisena, toisissa häpeänä.

4. Aiemmat kokemukset
Jos joku on ottanut riskin ja epäonnistunut pahasti, se voi jättää vahvan muistijäljen. Aivot oppivat yhdistämään riskin kipuun, jota seuraavalla kerralla vältellään.

5. Mukavuusalue on… mukava
Arki, rutiinit ja tuttu elämä tuntuvat turvallisilta. Niistä irtautuminen vaatii energiaa ja epävarmuuden sietoa.

6. Riski ei aina ole rationaalinen
Kaikki riskit eivät ole hyviä. Joskus riskin välttäminen on fiksua, ei pelkoa. Esimerkiksi taloudelliset tai terveydelliset riskit voivat oikeasti olla liian suuria.

Osa ihmisistä hakeutuu riskeihin melkein luonnostaan. Tässä keskeiset syyt:

1. Aivojen palkkiojärjestelmä
Joillakin ihmisillä dopamiinijärjestelmä reagoi voimakkaammin uusiin ja jännittäviin tilanteisiin. He saavat riskistä “kicksejä”, joita muut eivät koe yhtä vahvasti.

2. Eri suhtautuminen pelkoon
Kaikki tuntevat pelkoa, mutta jotkut tulkitsevat sen eri tavalla. Siinä missä yksi kokee riskin uhkana, toinen kokee sen haasteena tai jopa innostavana.

3. Itseluottamus (tai joskus yli-itsevarmuus)
Jos uskoo vahvasti omiin kykyihin, riski tuntuu hallittavalta. Tätä voi selittää optimismiharha – ajatus siitä, että “minulle ei käy huonosti”.

4. Kokemus ja tottumus
Kun on ottanut riskejä aiemmin ja selvinnyt, kynnys madaltuu. Esimerkiksi yrittäjät tai extreme-urheilijat tottuvat epävarmuuteen.

5. Arvot ja tavoitteet
Joillekin ihmisille vapaus, menestys tai merkityksellisyys on tärkeämpää kuin turvallisuus. Silloin riski on “hinta”, joka kannattaa maksaa.

Jos kasvaa ympäristössä, jossa kokeilu ja epäonnistuminen hyväksytään, riskinotto tuntuu normaalilta. Esimerkiksi startup-kulttuurissa epäonnistuminen voi olla jopa meriitti.