Maassa on noin 20 cm lunta ja se tarkoittaa mm. sitä, että minun juoksuharjoitusmaastot ovat muuttuneet hiihtoladuiksi.
Juoksen täällä Nuuksiossa pääsääntöisesti Pirttimäen ja Solvallan ulkoilureiteillä, mutta siellä siis tällä hetkellä sivakoidaan, ei juosta.
Juoksutreenit siirtyvät, ainakin pääosin, Espoon Keskuspuistoon (EK), joka on mi minulle tuttuakin tutumpi alue.
Asuin pitkään sen lounaisosan vieressä (Saunalahti), joten ne maisemat ovat hyvin tuttuja.
Olisin siirtänyt treenejä sinne joka tapauksessa, sillä EK´n maastoprofiili on juoksuharjoittelua ajatelleen ideaalimpi.
Nuuksio on, kuten monet tietävät, hyvin jyrkkäpiirteinen ja siksi tästä alueesta niin kovasti pidänkin, mutta jos katson asiaa puhtaasti juoksijan lasien läpi, niin EK on treenejä ajatellen parempi.
Se ei tarkoita sitä, ettenkö juoksi myöhemmin täällä, mutta aion jatkaa keväällä ja kesälläkin EK -treenejä viime vuosia enemmän.
Täältä Nuuksion Solvikista ajaa EK´n alueelle hyvin pikaisesti, noin reilussa vartissa.
Kävin jo lauantaina testailemassa vanhoja harjoitusmaastoja ja hyvältä näytti.
Juoksijoille (ja kävelijöille) on aurattu hiihtolatujen viereen oma baana, jossa on ilo juosta.
Tästä kuuluu suurkiitos Espoon Ulkoiluvirastolle!
Tänään sunnuntaina juoksen (kuitenkin) täällä Nuuksiossa ja aion käydä myös lumikenkäilemässä.
Syksyllä se taas koittaa, uusi seikkailu. Tällä kertaa Saharassa.
Miten siihen voi valmistautua henkisesti?
Autiomaa voi tuntua valtavalta. Mieli väsyy, jos ajattelet koko matkaa kerralla.
Sinne sopii ajattelutapa “seuraava askel, seuraava tauko, seuraava hörppy vettä“…
Aavikon hiljaisuus on “voimakas”. Siksi vietän jo täällä Suomessa paljon aikaa ilman ärsykkeitä (ei musiikkia, ei puhelinta)
Kun keho väsyy, mieli alkaa neuvotella luovuttamisesta.
On hyväksyttävä se ajatus, että “tulen hajoamaan, mutta jatkan silti”. Tulee hetkiä, jolloin motivaatio katoaa kokonaan, mutta se ei ole kriisi, vaan odotettu vaihe.
Valmistautuminen tarkoittaa, että et odota “hyvää fiilistä” jatkaaksesi. Jatkaminen luo fiiliksen, ei toisinpäin.
Väsynyt mieli valehtelee, joten kaikki suuremmat päätökset tehdään ravittuna ja levättynä.
n the autumn it will happen again, a new adventure. This time, in the Sahara.
How can you prepare for it mentally?
The desert can feel overwhelming. The mind gets exhausted if you think about the entire journey at once.
That’s where the mindset of “the next step, the next break, the next sip of water” fits in.
The silence of the desert is powerful. That’s why, even here in Finland, I spend a lot of time without stimuli (no music, no phone).
When the body gets tired, the mind starts negotiating for giving up.
You have to accept the thought: “I will fall apart, but I will keep going.” There will be moments when motivation disappears completely, but that’s not a crisis — it’s an expected phase.
Preparation means not waiting for a “good feeling” in order to continue.
Continuing creates the feeling, not the other way around.
A tired mind lies, so all major decisions are made when fed and rested.
Now I’m heading into the home forest, walking on snowshoes.
