Pikajuoksua

/in /by

Huomasin muutama viikko sitten, että juoksusta on tulossa junnaavaa eikä koneesta tuntunut irtoavan tehoja. Eipä siis muuta, kun pistin kevyempää lenkkaria alle ja uutta vaihdetta silmään..

 

Testasin talvella (Juoksija-lehdelle) Brooks Launch-kenkää ja totesin se olevan todella mieluisa tuttavuus. Ohessa kenkään liittyvä lausunto.

http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

 

Pyysin ja onnekseni sain kenkäparin omaan käyttööni testijakson jälkeen. Me Juoksijassa testautamme kunkin kenkäparin useammalla testaajalla, joten oheinen kenkäraportti on kooste useamman juoksijan kirjallisesta lausunnosta.

 

Olen nyt juossut Brookseilla muutaman lenkin ja ne tuntuvat vielä entistäkin paremmilta. Minulla ei ole ollut pitkään aikaanollut näin hyvin rullaavaa kenkää. Launcheilla on todella ilo juosta! Ehkäpä monien monien vuosien takaisella tuttavuudella Nike Skylonilla oli yhtä mukava hölkötellä.

 

Olen ihmetellyt missä on Brooksin Cascadia-maastojuoksukenkä. Niitä oli myynnissä vielä jokunen vuosi sitten, jolloin maastojuoksubuumi ei ollut vielä alkanut. Ehkä niitä on jossain kaupan tälläkin hetkellä, mutta ei vaan ole osunut silmiin. Pidin nimittäin Cascadiasta todella paljon.

Venymisalueelle

/in /by

Viikon kuluttua alkaa pitkään odotettu matka Grönlantiin. Reissusta tulee varmaan mielenkiintoinen kokemus ei ainoastaan siksi, että pääsen käymään tutuissa maisemissa, mutta vaan (myös) siksi, että se on älyllisesti haastava matka.

 

Grönlannin matkan päämissio on kouluttaa Pohto- nimisen koulutusfirman “Business Management Program”-kurssin oppilaita mm.johtamiseen liittyvisssä asioissa. Toimin (Grönlannissa) toisena kurssin luennoitsijana.

 

Olen tehnyt vuoden ensimmäisen puoliskon aikana todella vähän luentokeikkoja. Yksi syy on se, etteivät ne ole olleet aihepiiriltään kiinnostavia.

 

Yritän pitää kynsin ja hampain kiinni siitä elämän ohjenuorasta, että puheet ja teot kohtaavat. Olen tehnyt aikoinaan sellaisen valinnan, että teen niitä duuneja, jotka koen mielenkiintoiseksi,haastaviksi ja energisoiviksi.

 

Tällaiset noin viikon Leadership Camp-tyyppiset toimeksiannot ovat juuri sellaisia. Olen sen konseptin itse luonut, joten on luonnollista, että asia kiinnostaa:-)

 

Valmistelen parhaillaan ensi viikon luentojani. Työ vie varmaan koko viikon, sillä samalla kun valmistaudun, niin opin uusia asioita. Joudun siis venymään. Ilman sitä kehitys loppuu.

 

Käyn päivän aikana virkistämässä pääkoppaa noin 15 kilsan lenkillä.

Wanha seikkailukaverini…

/in /by

…Greg on matkalla britteihin aloittaakseen maanantaina testisoudun Pohjanmeren ylitse. Hän on siis aikeissa soutaa Atlantin halki noin 6kk:n kuluttua ja tämä Pohjanmeren soutu on osa miehen tekemää (insinööri kun on..) harjoitussuunnitelmaa.

 

Hän lähetti eilen linkin, jonka avulla voi seurata hänen etenemistään.

 

Kun olimme joulukuussa 2012 Pyhätunturilla, niin tuolloin Greg kertoi ensi kertaa aikomuksestaan soutaa Atlantin halki. Hän kysyi kohteliaana miehenä myös minua mukaan:-) No, menimme siellä Lapissa seuraavana päivänä lumikenkäilemään paikkaan, jonka nimi on “Soutaja”.

 

Gregin kanssa on ollut mukava seikkailla ja on ihan mahdollista, että yhdistämme taasa voimamme tulevina vuosina. Henkilökemiamme pelaavat hyvin ja pidämme ns.tyhmistä jutuista, joita muut eivät välttämättä oikein ymmärrä. Tässä yksi esimerkki…

 

Olimme huhtikuun alussa 2013 Grönlannin Tasiilaqissa ja odotimme lentoamme Isortoqiin, josta siis jäätikön ylitys alkaa. Kävimme Tasiilaqissa eräässä leipomossa ostamassa hyvänmakuisia vanilijapullia. Siinä pullia ostaessamme huomasimme erikoislaatuisen leivän.

 

Leivän kuoressa oli viiltoja ristiin rastiin ja näytti ihan siltä, kun joku olisi halunnut taitella siihen ihmisen kasvot. Katsoimme leipää ja sanoimme kun yhdestä suusta “Wilson”.

 

Olemme molemmat katsoneet Tom Hanksin tähdittämän “Cast Away”-elokuvan, jossa Hanks haaksirikkoutuu asuttamattomalle saarelle seuraanaan Wilson-merkkinen lentopallo, jolle Hanks piirtää (verestä) ihmisen kasvot. Wilsonin ja Hanksin välille kehkeytyy koomis-traaginen suhde.

 

Ostimme leipomosta Wilsonin mukaan. Tanskalainen retkikuntakaverimme Jens-Erik oli nähnyt myös elokuvan, mutta ei ymmärtänyt lainkaan motiiviamme ostaa leipä mukaan ja kantaa se aina Isortoqiin asti. Leipä oli Isortoqin majapaikkamme kunniapaikalla ja juttelimme sille tyyliin “Good morning Wilson, how are you today”?

 

Luulen, että Jens-Erik olisi lähtenyt siinä vaiheessa lipettiin, jos olisi voinut. Niin ymmällään hän oli meidän (muistakin) jutuistamme…Yrittiköhän mies tehdä myöhemmin jäätiköllä itsemurhan??

 

Kun teimme viimeisiä pakkauksia jäätikkömatkaamme varten, niin huomasimme, että Wilson ei mahdu mukaan. Kaikki laukut ja reput kun olivat tavaraa pullollaan . Raskain mielin jouduimme jättämään leivän Isortoqiin.

 

Retkikuntien aikana syntyy todella outoa huumoria, josta ei kannata kirjoja kirjoitella. Ne vaan on sen verran kryptisiä juttuja, jotka eivät ulkopuolisille avaudu.

 

Olen sitä mieltä, että pitkät ja raskaat retkikunnat sopivat paremmin veitikoille kun tosikoille. Teemme hommia tosissaan, mutta emme vakavissamme.

 

Tänään agendassa on pöpelikköjuoksua ja venyttelyä!