Äly hoi…

/in /by

Olen varmaan muistanut kertoa, että vielä kymmenen kakskyt vuotta sitten en juossut ikinä yhteislenkkejä pois lukien Kirsin kanssa tehdyt lenkit (ulkomailla).

Yksi kaveri Juoksija-lehdestä ei varmaan ole juossut yhtään lenkkiä saman ajan kuluessa yksin. Meitä on siis moneksi.

 

Juoksin tänään 15,5 km yhteislenkin herra suurlähettilään kanssa..siis tämän miehen, joka auttanut minua suunnattoman paljon seuraavan seikkailujuoksun järjestämiseksi. Palaan itse aiheeseen siinä vaiheessa, kun jotain uutta (toivottavasti) ilmenee. Toiveessa kuitenkin on, että juoksu voisi toteutua “jo” marras-joulukuun aikana.

 

Markkinoille on tullut (voi pyhä Sylvi..) älyhaarukoita, jotka “pitävät huolta terveellisestä ja sivistyneestä ruokailutahdista” (suora lainaus Suomen Kuvalehdestä). Haarukan tietotekniikka laskee suupalat. Jos syö (hotkii) liian nopeasti, niin haarukka alkaa täristä ja myös joku hemmetin alo alkaa vilkkua.

 

Voi vaan kuvitella sitä tärinän määrää, kun meikäläinen latoisi “älyhaarukalla” ruokaa kitaan jonkun aavikkojuoksun aikana. Esimerkiksi Kalaharin autiomaassa olisin kepittänyt suuremmankin hurtan hotkimiskilpailussa, sillä megakokoinen pasta-annos upposi kitusiin alta aikayksikön. Ehkä järjestämme “man vs. dog” -syömiskilpailun seuraavan seikkailujuoksun aikana?

 

Luin tänään Geo-lehdestä (vuosimallia 2011) mielenkiintoisen jutun Kalaharin alkuperäisasukkaista. Mehän tapasimme heitä Kalaharin halkijuoksun aikana. Mielenkiintoista porukkaa…

 

No, Geon jutussa kirjoitettiin mm.siitä, millä tavoin he metsästävät antilooppeja. Juosten tietenkin.

 

Ryhmä etsii ensiksi antilooppilauman, josta he bongaavat heikkokuntoisimman yksilön. (heikoimmassa asemassa olevia sorsitaan näemmä kaikissa yhteiskunnissa..).

 

Sen jälkeen bushmanni-ryhmä ottaa tämän antiloopin kiikariin ja he alkavat seurata sitä. Juosten. Lämpötila saattaa olla jopa 40 astetta (kokemusta on..), joten antilooppi joutuu aina välillä vilvoittamaan itseään varjossa toisin kun saalistavat pikkumiehet. Ja tämä nimitys kaikella kunnoituksella.

 

Bushmannin ei tarvitse levätä, sillä hän hikoilee kuumuuden pois, toisin kuin antilooppi. Pitkän väsymystaistelun jälkeen antilooppi kuukahtaa maahan ja the end of story.

 

 

 

 

 

 

Dyykkaaja

/in /by

Tässä lähialueilla on paukkunut ja jylissyt, ei niinkään ukkosen johdosta, vaan alueellamme tapahtuvien rakennustöiden ansiosta.

 

Meikäläisen toinen etunimi on dyykkaus, joten olen aina kärppänä paikalla, kun pauketta kuuluu. Tällä “Bastvikin” alueella on toiminut ammoisina aikona tiilitehdas, jonka valmistamia tiiliä löytyy sieltä sun täältä, jos niitä vaan osaa etsiä.

 

Meikäläinen on käynyt ruinaamassa näitä n.100 vuotiaita ja vanhempiakin tiiliä rakennustyömailta, sillä niitä on aikoinaan ollut “vaikka siat söisi” eli paljon.  Tiiliä on käytetty viljalti maanrakennustöiden yhteydessä ja koska ne ovat priimaa tawaraa, niin ne ovat melkein kuin uusia, vaikka ovat viettäneet aikaa mullaan yms.seassa kymmeniä ellei jopa yli sataa vuotta. Kaikesta wanhasta pitävän silmissä ne ovat myös hienoja.

 

Aasinsiltana, käytän tämän lenkkivapaan päivän tiilien ja muiden kivien kanniskeluun. Huvinsa kullakin…

 

ja tähän lopuksi, Mr.Greg Maud lähetti eilen linkin ja upo-uusille nettisivuilleen. Aikas hienot, vai mitä? Miehellä ei aiemmin ole edes ollut nettisivuja, mutta sitten kun hän ne perusti, niin jälki on hyvää, kuten aina.

http://gregmaud.co.za/

 

 

 

 

Ulkoistaminen

/in /by

Se on muotia, nimittäin ulkoistaminen. Ensiksi yritykset aloittivat erilaisten toimintojen ulkoistamisen ja kansalaiset (joita myös kuluttajiksi kutsutaan..) seuraavat innolla perässä.

 

Markkinoille on tullut ranteessa pidettäviä vempaimia, jotka kertovat sinulle “onko sinulla hyvä meininki”. Oletko liikkunut tarpeeksi ja nukkunut hyvin/huonost? Ja kaiken tämän ja paljon muuta voit jakaa sosiaaliseen mediaan muiden nähtäväksi.

 

Yhdellä kaverilla on vekotin, nimeä en muista, mutta se kertoo jollain hemmetin värikoodeilla missä (muka)mennään. Tätä kutsun jo elämän ulkoistamiseksi.

 

Nää mittariasiat tuli mieleen tämän päiväisellä (2h) juoksulenkillä. Hölkän aikana tuli muutama tyyppi vastaan ja he katsoivat niin intensiivisesti rannettaan,  että hyvä kun pustyssä pysyivät.

 

Tällaiselle juoksuinkkarille noi mittarit ovat sieltä, mihin aurinko ei paista. Ugh.

 

(Ymmärrän toki mittareiden hyödyt ja varsinkin sen potentiaalin, minkä ne antavat mm.terveydenhoitosektorille).

 

PS.Tähän loppuun viesti sellaiselle, jonka mielestä kesä on ollut huono.

Yksi hyvä kaveri oli kuoleman kielissä tuossa kevään aikana, mutta on nyt täysin parantunut. Hänen mielestä tämä kesä on ollut ihan mahtava. Et silleen…

 

.