Sain eilen meilin Gregiltä (Kalahari,Grönlanti), jossa hän kertoi soutuprojektinsa viime käänteistä. Tavoite ylittää atlantin valtameri yksin soutaen edistyy hyvin.

 

Sain kutsun osallistua 450 kilsan soutuun syys-lokakuun vaihteessa. Se olisi noin viikon pituinen Atlantille valmistava soututreeni ja paikkana olisi Välimeri. Kiinnostaa…

 

Greg on nimennyt veneensä “The Dog Houseksi” eli koirankopiksi. Ei sinne varmaan mahdu kuin yksi mies soutamaan, joku fobiaa aiheuttava makuusoppi ja siinä se varmaan alkaa olemaankin.

 

Itse valtameren ylitys kestää jopa kolme kuukautta. Ennustin (vastausmeilissäni) miehen tulevan hulluksi matkan aikana. Jos näin käy, niin teemme varmaan entistäkin pöllömpiä seikkailuja tulevien vuosien aikana:-)

 

Se voi olla aika vaikeaa mennä tuollaisen kokemuksen jälkeen takaisin toimistohommiin. Se on vähän sama juttu, jos koira karkaa pitkäksi aikaa. Se villiintyy helposti, jollei kyseessä ole puudeli. Ja Greg ei ole…

 

Tiedän omasta ja muiden kokemuksista kuinka vaikeaa on palata aavikolta tai pitkältä seikkailulta normikansalaiseksi. No can do.

 

Tuollaisen pitkän matkan aikana voi käydä niin, että sitä alkaa pohtia kysymyksiä a´la mikä on elämän tarkoitus ja jotkut voivat jopa löytää sen. Jos näin käy, niin se on menoa.

 

Sen jälkeen normi yhteiskunta-,perhe -ja työrakenteet ovat toissijaisia asioita. Olen tavannut matkojeni aikana kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka ovat  perustaneet perheen, hankkineet talon, auton, koiran..you name it. Sitten tulee se ensimmäinen reissu vuorelle, aavikolle, jäätikölle. Sen jälkeen on pakko päästä uudelle reissulle ja ennen pitkää mm.”vaurauden symbolit” menettävät merkityksensä. Maslow taisi kuvata tätä kehitystä tarvehierarkiassaan.

 

Hyvää juhannusta kaikille.