Emmä näitä hommia lopeta…

/in /by

Sorry, mutta mä olen innoissani tuon Gregin reissusta, että on taas ihan pakko kertoa viimehetken terveiset Atlantilta.

 

Mies kiskoo airoja noin 12 tuntia päivässä. Loppuaika menee ruokailuun, nukkumiseen ja näemmä meikäläisen kanssa meilailuun:-)

 

Toi Gregin kuontalo on saanut aikaan pientä parran pärinää meidän kesken. Hän kertoi viime yönä tulleessa meilissään, että parta on muuttunut suoraan mustasta valkoiseksi eli se ei ole koskaan ollutkaan harmaa, kuten erheellisesti väitin. . Hän ilmoittautui joulupukin hommiin ensi jouluksi. Mä voin ottaa miehen välittämisen ohjelmistooni, joten luottamukselliset yhteydenotot vaan tänne.

 

On hänellä toinekin motiivi tulla Suomeen. Hän on hulluna revontuliin. Kävin pari vuotta sitten miehen kanssa kahdestikin Lapissa, mutta ei vaan lykästänyt. Muistin vastausmeilissäni  kiertää puukkoa haavassa kertoen, että niitä on näkynyt jopa täällä etelässä.

 

No sitten me ollaan palloteltu niitä kaikkia paikkoja, joissa voisimme käydä yhdessä pikku seikkailun merkeissä. Niitä on aikamoinen liuta, joten “emmä taida näitä hommia ihan lähiaikoina lopettaa”, sillä jos aiomme yhdessä/erikseen käydä listassa olevat paikat läpi, niin siinä eletään jo vuotta 2025 ennen kun se (lista) on käyty läpi.

Ja sitten tehdään uusi lista….

 

Yksi hienon hienon paikka, josta voisimme ketjun aloittaa on Namibian aavikko. Taisin jo Grönlannin jäätikköjuoksun aikaan kertoa – jopa ihan suorassa TV-lähetyksessä – että lähdemme Gregin kanssa Namibiaan. No ei ole vielä menty…

 

On siitä kuitenkin juteltu ja jutellaan näemmä taas. Greg on lennellyt siellä autiomaassa kuumailmapallolla ja on sen jäljiltä ihan kuumana ko.paikkaan. Kuultuani, että siellä on eräät maailman korkeimmat dyynit, niin meikäläistäkin alkoi polttelemaan.

 

Jos ja kun sinne menemme, niin se tehdään ihan ilman julkisuutta eli Namibian autiomaan halkijuoksu olisi ns.loma-ja harjoitusreissu.

 

Tuollaisella reissulla on hyvä testailla mm.erilaista tekniikkaa tulevia, vähän laajamittaisempia seikkailuja varten.

 

En ole lumikenkäillyt sitten Lapin reissun ja nyt lienee kreivin aika ottaa laji taas ohjelmistoon, sillä loppuviikko näyttää näillä leveysasteilla kovin vetiseltä.

 

Tänään siis treeninä lumikenkäilyä.

 

 

 

 

 

Ruokavarasto

/in /by

On se jotenkin sykähdyttävää saada kaverilta meilejä keskeltä Atlantia. Luin aamulla Gregin uuden viestin, jossa hän kertoi mm.univajeestaan ja parrastaan, joka on kasvanut niin isoksi, että sieltä löytyy edellisten päivän ruokatähteitä. Käykääs katsomassa herran sivuja ja lähettäkää vaikka tsemppiviesti!

 

http://gregmaud.co.za/

 

Yksi asia, jota olemme meileissämme palloitelleet on seuraava yhteinen seikkailu. Missä se voisi olla ja millä keinoin etenisimme? Juosten vai suksilla..vai molemmilla? Ainoa rajoite kuulemma on, että sen pitää olla kuivalla maalla:-)

 

Alkuvuosi on ollut sen verran hektinen, etten ole voinut sopia kavereiden kanssa yhteislenkkejä. No eilen siihen tuli viimein mahdollisuus. Sovimme kaverini kanssa perjantaina, että lauantaina juostaan kimppalenkki.

 

Starttasimme täältä meidän mökin pihasta. Mukana oli kolmas juoksukaveri, samojedi “Nella”, joka on vähintään yhtä innokas maastojuoksija kun me.

 

Juoksimme noin 1,5 h kapoisia kinttupolkuja ja välillä otin todella pitkiä spurtteja Nellan kanssa. Siitä johtuen olin loppupäivän kohtuu reporankana, sillä harvoin (jos koskaan) tulee juostua niin kovavauhtinen lenkki.

 

PS.Eilisessä Hesarissa oli juttu “Ajokoiran näköisestä tuli ihanne”.

 

“On hienoa, että johtajat pitävät itsestään huolta. Johtajan työ kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti. Työ on nykyisin niin raskasta, että huonokuntoinen ei siinä pärjää”.

 

Ja juttu jatkuu…

“Ollaan vaarallisilla vesillä, kun aletaan oikeasti uskoa, että ihmisen ulkonäöllä ja elämäntavoilla on suoria yhteyksiä henkiseen kapasiteettiin ja suorituskykyyn”.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1453441399714?jako=b06c043cb219ac16c4228db9737dbf4b

 

VMP.

 

Jätän nyt tuon ulkonäköasian käsittelemättä, sillä eihän nyt kukaan usko, että ulkonäöllä olisi joku yhteys henkiseen kapasiteettiin tai suorituskykyyn.

 

Mutta elämäntavoilla on. Ei kai siitä nyt voi kukaan kiistää tai näemmä voi…

 

Onko siis niin, että hyvillä elämäntavoilla, johon kuuluu mm.älykäs liikkuminen, riittävä lepo, hyvin nukutut yöt, hyvä sapuska, päihteettämyys…ei ole merkitystä henkiseen kapasiteeettiin ja suorituskykyyn? Jokainen, jolla on vähänkään järkeä päässä tietää oikean vastauksen.

 

Kontaktilaji

/in /by

Retkikunnan järjestäminen on mitä suurimmassa määrin kontaktilaji.

 

Miehistö, ajoneuvot, luvat, rahoitus, sponsorit…nämä kaikki hoituvat erilaisten kontaktien avulla. Jotta näissä hommissa pärjää, on oltava valmis etsimään ne kontaktit. Joku aina tuntee jonkun, joka tietää sen ja sen ihmisen, joka puolestaan tuntee jne jne. Tämä duuni onkin erilaisten irrallaan heiluvien pienten lankapätkien yhdistelyä.

 

Se vaatii myös kärsivällisyyttä. Niiden lankojen yhdistely voi viedä aikaa ja välillä niitä joutuu purkamaan ja aloittamaan kaiken uudestaan.

 

Tiedän, että monet haluvat tehdä “makeita retkikuntajuttuja”, mutta totuus on se, että ennen kuin se palkinto eli itse reissu alkaa aikaa on kulunut tuhottomasti erilaisiin organisointeihin.

 

Minulla oli aamulla aivan huippuhyvä palaveri helsinkiläisen mainostoimistojohtajan kanssa. Hän on niitä harvoja henkilöitä, jotka tietävät seuraavasta seikkailujuoksusta ja on siitä (ilokseni) hyvin innostunut.

 

Miehellä sattuu olemaan erittäin hyviä kontakteja juuri sille kohdealueelle, johon seuraava seikkailu kohdistuu. Uskomatonta, mutta totta.

 

Eilinen lenkki ajoittui iltaan, jolloin oli ihan hemmetin kylmä. Meikäläisen naamavärkki oli aivan jäässä kotiin tullessa. Oli se kuitenkin sen arvoista!