Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Uutta laitefriikeille

February 1, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Aamulehdessä oli juttu, jonka mukaan markkinoille on tullut laite, joka “auttaa juoksijaa tunnistamaan tekniikkansa vahvuudet ja heikkoudet”.

Yrityksen toimitusjohtaja ylistää tuotettaan seuraavasti: “Se on urheilijan/kuntoilijan liikettä mittaava pieni langaton anturi, joka yhdessä Zoi Run -älypuhelinsovelluksen kanssa kertoo kuntoilijalle paljon ennennäkemätöntä tietoa juoksutekniikasta ja sen taloudellisuudesta.” Lähde. AL 31.1.2016.

Aika paljon luvattu. Itse jutusta ei kyllä käy tarkasti selville, mikä se ennen näkemätön tieto oikein on? Painotan tässä sanaa” ennen näkemätön “, sillä se on kyllä hemmetin kova tuotelupaus

http://m.aamulehti.fi/urheilu/uusi-laite-auttaa-juoksijaa-tunnistamaan-tekniikkansa-vahvuudet-ja-heikkoudet?v=1

Sunnuntain 2h metsälenkki oli aivan mahtava (awesome). Hyppäsin vain yhden ojan yli ja lensin rähmälleni. Toinen jalka nimittäin upposi ojan toisella puolella tosi syvälle, mutta muu kroppa jatkoi matkaansa. Lopputulos, mies lensi kumolleen.

 

Olen jatkanut kokeilua millaista on juosta lenkit ilman pohjallista. Käytin tänään La Sportiva Helios -kengissä pohjallista pari ekaa kilsaa, jonka jälkeen otin ne pois. Toimii!

 

 

Hyppyharjoituksia

January 31, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Eilisen juoksulenkin alkuvaiheessa tein jo rituaaliksi muodostuneen teon..kastelin heti alkuun kengät ja sukat. Näin juoksusta tulee heti rennompaa, kun ei ole mitään syytä varoa vesilammikoita ja sen sellaisia. Läpi vaan…

 

Mun hieman vajaan kahden tunnin lenkireitti kulki pääasiassa metsäpoluilla ja aika paljon niiden vieressäkin, sillä haluan yleensä juosta ihan omia “polkuja”.

 

Tuo jälkimmäinen vaihtoehto tuo joskus ongelmia.

 

Ensimmäinen on se, että en aina ole ihan kartalla missä juoksen. Toinen, mutta erittäin harvinainen tapaus sattui eilen. Maalasin itseni nurkkaan.

 

Noin viikko takaperin lunta oli ainakin 30 cm. Viikon aikana suurin osa lumesta on sulanut, mutta vain pieni osa siitä on haihtunut. (tämä ei koske aukeita alueita, johon tuulee länsi-ja eteläsuunnalta).

 

Lumi on muuttunut siis vedeksi. Ja sitähän siis riitti eilisellä reitilläni. Erässä paikassa, jossa oli aiemmin helpohkosti ylitettävä oja, oli nyt (lähes) joki.

 

Vaikka jalat olivat kastuneet, niin en viitsinyt tai uskaltanut lähteä rämpimään “joen läpi”, sillä sinnehän voi humpsahtaa koko mies.

 

Lähdin etsimään parempaa ylityspaikkaa ja mitä pidempään sitä etsin, niin sitä enemmän olin maalaamassa itseäni kohti pienempää nurkkaa. Huomasin jossain vaiheessa että ainoa tapa edetä haluttuun suuntaan oli hypätä tuon joen yli. Etsin mahdollisiimman kapean kohdan ja aloin tekemään hyppyyn liittyviä valmisteluja.

 

Arvioin, että kiitoradan pituudeksi riittää kymmenen metriä. Katsoin myös tarkasti paikan, josta uljas ponnistus tapahtuisi. Kävelin ponnistuspaikalta  Christiano Ronaldomaisesti takaperin kiitoradan alkuun. Katseeni oli Tommi Evilämäisen tuima. Vielä muutama syvä hengitys ja lähdin liikkelle.

 

Oli tärkeää, että ponnistus osuu just eikä melkein tamppaamalleni alueelle. Muuten kastuisi jotain muutakin kuin sukat ja kengät…

 

Harrastin nuorena monipuolisesti urheilua. Yksi lempilajeistani oli pituushyppy. Jostain kumman syystä ponnistin vasemmalla jalalla, joten päätin tälläkin kertaa käyttää tuota salaista asetta.

 

Juoksin niin rivakasti kohti “joen törmää”, kun näistä kintuista lähtee. Ponnistin vasemmalla jalalla niin korkealle ja pitkälle kuin kanakoivesta lähtee. Sitten pistin silmät kiinni  toivoen parasta ja peläten sitä pahinta. Kokonaisvaltaista pulahdusta….

 

Tipahdin kuitenkin halutulle laskeutumispaikalle ja ilo oli ylimmillään.

 

No, niinhän siinä sitten kävi, että jatkoin lenkin aikana niitä (hieman kapeampien) ojien yli loikkimisia eikä tulos ollut aina ihan yhtä hyvä….

 

Tänään jatketaan siihen mihin eilen jäätiin!

 

 

 

 

Mikä fiilis?

January 30, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kävin ammoisina aikoina amerikkalaisen yliopiston. Jos ei muuta, niin opin ainakin sanomaan “awesome”  aina kun jotain mahtavaa tai vähemmäkin kliffaa tapahtui.

 

“Kuinkas hurisee /mikäs on meinink tai fiilikset” eli “what´s up” on jäänyt meikäläisen sanavaraston syövereihin loppuiäksi. Aina kun lähetän meilin vaikkapa Gregille, niin whatsupdude on ihan vakiokamaa.

 

Kiitos Facebookin, näin ammattiliittojen tekemät “mikä fiilis?” -videopätkät. Näiden tekeleiden allekirjoittajana oli SAK:n lisäksi myös Akava, johon kuuluu mm.Suomen Ekonomiliitto.

 

Videoclipit nähtyäni kysyin itseltäni, “mikä fiilis Jukka?”

 

Lähetin meilin Ekonomiliittoon ja pyysin poistamaan nimeni liiton jäsenluettelosta. Sen tehtyäni fiilikset parani ihan selvästi.

 

Mainonta siis toimii.

 

Yksi pieni huomio eiliseltä lenkiltä. Olen juossut viime kesän ja kuluvan talven 99%:sti metsäpoluilla matalan dropin kengillä. Droppi tarkoittaa kantapään ja päkiän välistä korkeuseroa. Useissa kengissä se on neljän ja kymmenen millin välissä.

 

Minun fanittaman La Sportiva Helioksen (ei sponsori!!) droppi on vain 2.

 

Juoksin eilisen testilenkin asvaltilla korkeamman dropin kengällä (8mm). Tulos,,,pohkeet juntturassa. Opetus…pysy metsässä ja juokse suosikkikengällä:-)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Page 903 of 1504«‹901902903904905›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Hyvää uutta vuotta 2026 / Happy New Year 2026!
  • Lumikengät / Snowshoes
  • Wilson!!!
  • Iloisia kasvoja / Happy faces!
  • Ole valmis / Be ready!

Archives

Scroll to top