Piti aloittaman uusi treenikausi jo perjantaina, mutta koska päivään kerääntyi niin paljon muuta liikuntaa, tein päätöksen siirtää aloituspäivää lauantaille.

Vedin kevyehkön lihaskuntotreenin, jossa hiki ei vielä pahemmin virrannut. Soutua, farmarikävelyä (kävely käsipainoilla), selkäpenkkiä sekä landmine press -liikkeitä.

Olen puhunut kymmenien ihmisten kanssa (kiitos niistä) taakse jääneestä jäätikön ylityksestä. (tai oikeastaan tupla-ylityksestä, sillä ajoimme jäätikkö-bilikoilla lumikentän yli vielä toiseen kertaan).

Olen yrittänyt löytää oikeita sanoja kuvatakseni mennyttä seikkailua.

Yksi sellainen on “helpotus”.http://helpotus tarkoittaa tilaa, jossa kipu tai vaiva on vähentynyt tai poistunut.

No, ei mulla mitään kipuja ole ollut, jos juoksun viimeisiä kymmeniä kilometrejä lasketa mukaan. Ne olivat ihan vaan “asiaan kuuluvia rasituskipuja”.

Eikä nyt vaivojakaan….

Tiesin jo etukäteen ottavani riskin asettaessani tavoitteen 48 tuntiin.

En huudellut siitä etukäteen, sillä edessä olevat keliolosuhteet olivat minulle täysi arvoitus ..ja olivat ne siellä jäätiköllä edetessäkin.

Olosuhteet jäätiköllä muuttuvat usein hyvin nopeasti.

No, iskiessäni sunnuntaina klo.9.00 jalkani jäätikön lumiselle kamaralle tein päätöksen, että tää vedetään läpi 48 tunnissa.

Riskillä, menee miten menee.

En puhunut siitä alussa tiimillekään, joka ennakoi jäätikön ylitykseen kuluvan neljä vuorokautta.

Huusin tiimille muutamaan otteeseen breikkien lopussa “jalla jalla”, joka on arabiaa ja tarkoittaa “vauhtia vauhtia”.

En muista missä vaiheessa, mutta oli se varmaan aika alussa, jolloin ilmoitin tiimille tavoitteeni ylittää jäätikkö 48 tunnissa.

Lepo ja “ruokailurytmi” (huono sellainen..) asetettiin sen mukaiseksi.

Edellisestä jäätikköseikkailusta oli kulunut tasan kuusi vuotta (Grönlanti)

Se on just sopiva aika unohtaa, kuinka raskasta lumella on edetä – ilman suksia:-)

Nyt se tieto on tatuoitu visusti pääkoppaan.

.