Palauttelua

/in /by

Pari päivää sitten päättynyt reissu meni toudella putkeen. Ja koska olen joissakin asioissa niin pirun taikauskoinen, niin lisään tähän perään heti KOP KOP ja KOP. Ja vielä yksi KOP.

 

Tukitiimi alkaa valmistelemaan reissua marras-joulukuun ajaksi. Olemme aluksi valitsemassa mm.ajoneuvoja, joita tarvitaan useita kappaleita, sillä retkikunnan on varustauduttava noin 1800 kilsan etenemiseen ilman mahdollisuutta lisätankata polttoainetta, ruokaa, vettä yms.

 

Olen käyttänyt aiemmilla aavikkoreissuilla Toyotan Land Cruisereita ja Hiluxeja. Tukitiimini kaksi vastuushenkilöä (jotka ovat kokeneita aavikkokettuja) preferoivat Toyotan maastoautoja, sillä ne ovat heidän mielestään luotettavimpia ja etenemiskykyisiä vaikeissa olosuhteissa.

 

Muutama kaverini on ajellut Toyotan maastopartioautoissa Afganistanissa ja kokemukset ovat myönteiset.  Olen ajanut Land Cruiserilla (nyt) myös kotioloissa viimeiset lähes 4 vuotta.

 

Minulle…juoksijana tuleva aavikkoseikkailu on yhtä kuin kaikkien aikojen pisin erämaajuoksu. Ja alustana on pääasiassa upottavaa hiekkaa. No, murehditaan sitä sitten siellä paikan päällä:-)

 

Olen palautellut reissun jäljiltä. Keho on vaatinut poikkeuksellisen pitkiä noin 10 tunnin yöunia.  Urheilusuorituksia on torstai-illan paluun jälkeen tasan nolla. Hakkasin eilen vähän puita ja olen käynyt parilla lyhyellä kävelylenkillä.

 

Sporttiruuvia aletaan kevään edetessä kiristämään. Aion pidentää juoksulenkkejä harkitusti ja hillitysti. Seuraavat 6 kuukautta ovat tasapainoilua kovan treenaamisen ja terveenä pysymisen välillä.

 

Tänään teen 2h lenkin, jonka aikana testaan Juoksija-lehteä varten yhtä Asicsin kenkää.

 

 

Jytky

/in /by

Eilisestä jytky-lounaasta on kulunut jo kohta vuorokausi ja vatsa on vieläkin täynnä. Tai ei ainakaan ole nälkä.

 

Odotan lentoa Helsinkiin (vielä monta tuntia). Olen parkkerannut kehoni ja käsimatkatavarani todella mukavaan (ja erilaiseen) pluskitchen-kahvilaan, jonka tarjooma on out of the box verrattuna muihin kuppiloihin.

 

Vaikka ei ole nälkä, niin syödä pitää. Vedin just kiduksiin aika mielenkiintoisen jogurttiviritelmän. Hyvää oli.

Lopetan ruokablogin kirjoittamisen tähän. Tulen kuitenkin palaamaan aiheeseen vielä monta kertaa, sillä jos aavikkojuoksu todella alkaa marraskuussa, niin lähetän aavikolta ruokakuvia-ja selostuksia (monikossa).

 

Olen melko todennäköisesti menossa järkkäilemään aavikkojuoksua vielä kertaalleen ennen kesäkuuta, joko huhtikuun lopussa tai toukokuun alkupuolella.

 

Palataan siihen(-kin) tuonnenpana.

Tankkaus

/in /by

Ylensyöminen + juokseminen = Huono kokemus

 

Tukitiimini pomo kutsui minut syömään lounasta perheensä kanssa. Siihen kutsuun on vain yksi vastaus, kyllä. Suurlähettiläs kutsui minut juoksemaan; siihenkin vastataan kyllä.

 

Menin lounaalle klo.14.30. Istuin aluksi puutarhassa, jossa söimme alkupaloja ja joimme erilaisia juomia. Sen jälkeen siirryimme sisätiloihin ja sitten ne syömingit vasta alkoivatkin.

 

Kumosin aluksi ison kulhollisen linssikeittoa, jossa oli lihapullia. Sen jälkeen vatsaan katosi kaksi lautasellista erilaisia salaatteja.

 

Sen jälkeen pöytään kannettiin julmetun kokoinen riisi-lammaspata-tsydeemi. Talon emäntä kysyi, saako hän itse valita minulle parhaat palat ja “vähän” riisiä. Lautanen oli kukkurallaan ruokaa sen palauduttua takaisin.

 

Sopertelin siinä, että parin tunnin kuluttua pitäisi juosta lenkkiä.Söin lautasen kiltisti tyhjäksi. Isäntä kysyi, että maistuiko. Vastasin, että se oli parasta lammasta mitä olen ikinä syönyt.

 

Se oli tyhmä (mutta todenmukainen) vastaus. Vähän ajan kuluttua edessäni nökötti uusi satsi (hyvänmakuista) lammaspöperöä.

 

Sain sen vain vaivoin lusikoitua napaani, kun pöytäänoltiin tuomassa jo uutta ruokalajia. Sekin lammasta, mutta eri muodossa. “Sinun on Jukka pakko kokeilla tätä. Annan sinulle reseptin mukaan”. Nyt vastasin jo hieman painokkaammin, että “ihan oikeasti, mulla on lenkki reilun tunnin kuluttua”. Turhaan.

 

No, eihän se siihen tietenkään jäänyt. Lämpimän ruoan jälkeen tuli jälkiruoka. Viereiselle pöydälle oli ilmestynyt julmetun kokoinen juustokakku. Sain kunnian ottaa ensimmäisen palan, mutta leikkaamisen hoiti perheen rouva. Möläytin fiksuna, että pidän juustokakuista tosi paljon. Olin puraista kielen poikki…

 

Jälkkärilautanen oli sen seurauksena kukkurallaan juustokakkua, vaikka muistutin emäntää, että lenkkiin on vajaa tunti aikaa.

 

Ruoka-maratonin jälkeen oli aika lähteä kohti suurlähetystöä, jossa lähettiläs odottikin jo shortsit ja lenkkarit jalassa. Pistin juoksukamat päälle ja kerroin lähettiläälle, että otetaan alku nyt ihan iisisti..tai oikeastaan koko lenkki.

 

No, aikamoinen kärsimysnäytelmä siitä 1,5 tunnin lenkistä sitten tulikin. Vasta tunnin juoksun jälkeen alkoi (hieman) kulkemaan, mutta harvoin, jos koskaan juokseminen on ollut niin tuskaisaa.

 

Ruokailusta on kulunut nyt kuutisen tuntia. En ole syönyt lenkin jälkeen mitään eikä edes tee mieli.

 

Nyt pikapakkaus ja koisimaan. Herätys on klo.03.00…