“Maapallon erämaa-alueet hupenevat rajusti – sadan vuoden päästä jäljellä ei ole mitään”

En ole käynyt lenkkipoluilla sitten sunnuntain.

 

Pää(!)syy siihen on se, että (ehkä) kylmetin itseäni jossain vaiheessa viikonloppua ja sain riesakseni kröhän.

 

Vireystila on ihan normaali eli hyvä, mutta olen ottanut tavaksi jättää juoksuharjoittelun pois silloin, kun nokka vuotaa. Ehkä kroppa vaan haluaa sanoa, että nyt kannattaa hellittää.

 

Muuta tekemistä on kuitenkin riittänyt. Kuten pari päivää sitten blogiini kirjoitin, niin suunnitelma juosta xx-valtion/aavikon halki on tyrmätty varsin korkealta taholta.

 

Nyt syykin luvan peruuttamiseen on selvinnyt ja paljastan sen viimeistään dokumentissa, joka seuraa aavikkojuoksuvalmisteluja (ja itse juoksua, kunhan sinne asti päästään..).

 

Tulee mieleen vuosi 2011, jolloin valmistelimme kuumeisesti Saharan halkijuoksua. Uusia käänteitä tuli päivittäin. Sanoin tuolloin “seikkailujuoksija”-kirjaa kirjoittavalle Juha Hietaselle: “Saimme taas hyvää kamaa (draamaa) kirjaa varten”. Nyt on siis sama tilanne.

 

Tapasin aamulla edellisen hiekka-aavikkojuoksun tukitiimini pomon Patrik Säilän, joka on taustaltaan mm.ex-erikkoisjoukkoliideri. Hänellä saattaa olla takataskussaan sellaisia kontakteja, joita voin hyödyntää uutta retkikuntaa varten.

 

Töitä siis riittää, mutta myös into on kova.  Tuntuu, että partakin kasvaa normaalia nopeammin!

 

Juttelin näistä uusista käänteistä erään kaverin kanssa pari päivää sitten. Hän sanoi, että “matka on tärkeä”. Hän tarkoitti sitä, että se mitä näiden vuosien aikana, ennen itse aavikkojuoksun alkamista tapahtuu, on jo sinällään arvokas kokemus.

Heikki, olet aivan oikeassa!

 

Pitäkää peukkuja.