Kevein askelin

/in /by

Askel…ja siis juoksu tuntuu nyt todella hyvältä, paremmalta kuin aikoihin.

 

Harjoittelu kohti aavikkojuoksua sujuu siis poutaisissa merkeissä. Juoksen tällä viikolla muutamia pitkiä ja joitakin herkistelylenkkejä.

 

Tänään oli sellainen herkistelyn kaltainen 1h30min lenkki. Alla oli kevyet kisarillat eli New Balancen herkät ja tunnokkaat tonnineljäsataset. (tähän lisäyksenä, minulla ei ole sporttipuolen sponsoreita, joita teille hehkuttelisin..).

 

Lenkkireitti oli 95%:sti hiekkatietä. Kiihdyttelin pitkin matkaa eli tein pitkiä vetoja. Se on yksi tapa katsoa millainen kondis on. Hengästyttääkö vai ei? Ei hengästyttänyt. Talven polkujunnailujen jälkeisestä heikosta vauhtikestävyydestä ei ole tietoakaan. Metsissä tapahtunut talviharjoittelu puolsi kuitenkin paikkansa ja aion jatkaa sillä tiellä myös jatkossa.

 

Tapanani on, varsinkin loppukesästä, tehdä harjoitteita, jolloin yritän juosta jalat altani. Kyseessä on useita kilometrejä kestävä veto, jonka aikana ..jos kaikki menee hyvin…tunnen juoksevani tästä maailmasta ulos  Se on kuulkaa hieno fiilis, mikäli voi juosta pitkän matkan aivan urku auki hengästymättä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sää maa-asemilla…

/in /by

“Kelit on kohdillaan” totesimme eilisellä lenkillä suurlähettilään kanssa . Lämpöä oli karvan päälle 20 astetta ja leppoisa tuuli vilvoitti auringossa kylpeviä juoksijoita.

 

Yleisesti ottaen en ota “keleistä” mitään stressiä. Seikkailujuoksijan työn kuvaan kun kuuluu juosta säässä kuin säässä.

 

Jos sataa, niin asenne on se, että se tekee hyvää luonnolle ja jos taas paistaa, niin se taas tekee gutaa kankeille kintuille. Aina on hyvin.

 

Yksi poikkeus sääntöön on ukonilma. Vaikka seuraankin ihan friikkinä ukkosta & salamointia, niin juoksemaan en lähde. Olen kerran juossut pitkän pätkän ihan helvetinmoisessa ukonilmassa ja selässä oli (sähköä hyvin johtava) vesileili. Olin sellaisella alueella, etten päässyt heti suojaan. Ja sehän oli kesä 2005, jolloin Suomessa järjestettiin yleisurheilun MM-kisat.

 

Tuolloin tuli mieleen, että jos nyt napsahtaa, niin Viljasesta ei jää jäljelle kuin savuavat kengät. Onneksi pääsin jossain vaiheessa piiloon erääseen autotallikatokseen.

 

Tässä Runners World-lehden aiheeseen liittyvä tietoisku.Puun alle ei siis kannata mennä…http://www.runnersworld.com/hot-weather-running/what-runners-should-know-about-lightning/slide/5

 

No sitten noilla seikkailujuoksuilla on tietenkin omat säähän liittyvät rajoitteet. Kylmissä olosuhteissa, kuten vaikkapa Grönlannissa, ollaan visusti teltassa mikäli tuulet nousevat liian korkealle. Seuraavalla reissulla vauhtia saattaakin hidastaa hiekkamyrskyt…

 

Teen tiistaina lihaskuntotreeniä, mutta pidän juoksusta vapaata.

 

 

Hyvässä seurassa

/in /by

Vuositasolla ei tule juostua kovinkaan usein maanantailenkkiä, sillä tein aikoinaan päätöksen pitää yhden juoksusta vapaan päivän viikkoa kohden. Oli melko luonnollista valita maanatai, sillä viikonloppuisin on tapana juosta viikon pitkät lenkit.

 

Olen tehnyt tästä muutamia poikkeuksia. Sellaiseksi valikoitui tämä päivä, sillä minua seuraavan aavikkojuoksun valmisteluissa suuresti auttanut suurlähettiläs saapui eilen kesälomalle Suomeen. Ja pitihän meidän heti lähteä yhteislenkille. Hän kun on kovan luokan juoksijakin.

 

Sen verran juttelimme aavikkojuoksusta, että menen käymään vielä kertaalleen kohdealueella syyskuun aikana…mutta ei siitä nyt sen enempää, sillä ehdimme palata aiheeseen vielä monen monituista kertaa.

 

Olen juossut kesän aikana pääasiassa maastojuoksukengillä. Tänään jalkaan valikoitui New Balancen 1400 -kengät, joita hommasin muutaman parin vuosi kaksi sitten. Ne on vaan niin huippuhyvät kengät, että tein lenkin loppuvaiheella päätöksen ottaa ne mukaan aavikollekin, vaikka ei niitä aavikko-olosuhteisiin ole suunniteltu.

 

No, juoksin Saharan autiomaan halki ihan Niken normikengillä…