…joka vanhoja muistelee, mutta kyllä Arto Halosen “Sinivalkoinen valhe”-dokumenttia voi suositella vaikkapa siksi, että hiihtokauden tärkeimmät kisat ovat edessä.
Dokumentti käsittelee suomalaista dopinghistoriaa ja palauttaa mieleen mm.edelliset Lahden v.2001 kisat. Ja kuten ohjelma seikkaperäisesti kertoo, niin osataan sitä vippaskonsteja muuallakin.
http://areena.yle.fi/1-1822190
Uskon, että kestävyyslajeista mm.suunnistus ja ultrapitkät juoksut ovat dopingista kohtuullisen puhtaat, sillä kummassakaan lajissa ei liiku suuria rahasummia.
Tilasin useita vuosia amerikkalaista ultrarunning-lehteä, joka siihen aikaan taisi olla lähes ainoa mustavalkoinen aikakauslehti.
Lehden emeritus-päätoimittaja Mr.Allison maalaili ultrajuoksuun hieman mollivoittoista tulevaisuutta, sillä laji oli noussut Yhdysvalloissa massamedian kiinnostuksen kohteeksi muutaman valovoimaisen tähden ansiosta.
Kirjoitin edellä mainitusta aiheesta vuonna 2010 blogiini seuraavasti:
“Yhdysvaltalaisen ”Ultrarunning Magazinen” päätoimittaja Don Allison muisteli pääkirjoituksessaan (May/2006) lehden 25-vuotista historiaa ja ultrajuoksussa tapahtunutta kehitystä. (Ultrajuoksu=maratonia pidemmät juoksumatkat).
Allisonin mukaan ultrajuoksu on (v. 2006) yhä vahvasti juurillaan. ”The challenge of covering long distances on foot is as strong as it was in that era”..ja tässä viitataan vuoteen 1981, jolloin lehti perustettiin. ”The sport (ultrarunning) is so damn hard. It´s difficult.It´s tough. It´s not necessarily good for your long-term health” (auts).
Mitäs muuta oli päätoimittaja Allisonin mukaan tapahtunut 25-vuoden ajan?
”Since 1981 many other sports have been born, grown and sped by ultrarunning on the highway to the ”big time” of greater public awareness and acceptance, increased media acceptance and ultimately more dollars for organisers,sponsors, and athletes”. Eli lisää hypeä uusien lajien ympärille ja sitä myötä lisää rahaa. Ja lieveilmiöitä, kuten doping.
Allison jatkaa..”While these sports have become more mainstram, ultrarunning has continued to fly under the radar”. Kirjoittaja (Allison) viittaa lajeihin kuten triathlon ja pyöräily, jotka ovat saaneet Yhdysvalloissa erittäin suuren medianäkyvyyden ja sponsorien huomion, toisin kun ultrajuoksu.
Paljon on sitä kuuluisaa Vantaa vettä lorissut sitten vuoden 2006, jolloin Don Allison kirjoitti pääkirjoituksensä. Hän toimitti vuosien ajan lehteä, joka oli musta-valkoinen ja siitä(-kin) syystä lehdessä ei juuri ollut muita kuin kisajärjestäjien mainoksia.
Toisin on tänään. Nykyään kuukausittain ilmestyvällä värikylläisellä lehdellä on uusi omistaja-päätoimittaja ja myös mainostajat ovat löytäneet tiensä lehden sivuille.
Ultrajuoksusta on tullut viimeisen 5 vuoden ajan entistä suositumpi. Ultrajuoksija Dean Karnazes julkaisi vuonna 2006 kirjan nimeltä ”The Ultramarathon Man”, jossa hän kertoi valloittavalla tavalla tarinan, kuinka businessmiehestä tuli ultrajuoksija. Hän vietti 30-vuotissynttäreitä kosteissa merkeissä ja kesken juhlan hän sai päähänpiston lähteä kotiin, jossa hän pisti lenkkareita muistuttavat puutarhalapikkaat jalkaan ja lähti (kännissä)juoksemaan 30 kilometriä vai olikohan mailia. Anyway, tästä tuli käännekohta Deanin elämässä ja nykyään hän on erittäin valovoimainen urheilijatähti.Karnazesin ja muutaman muun henkilön kautta ultrajuoksu on saanut valtavasti jalansijaa yhdysvaltalaisessa mediassa..ja sitä kautta dollareita niin kisajärjestäjille kuin urheilijoille.
Don Allison toivoi, ettei mediahype isoine rahoineen tule ultrajuoksuun, koska se tuo mukanaan lieveilmiöitä dopingineen päivineen. Eräässä toisessa kirjoituksessan hän otti vahvasti kantaa sen puolesta, ettei ultrajuoksusta tule olympialajia, kuten jotkut toivovat. Missä olympialaji, siellä ongelma, Timo Soinia vapaasti lainaten…
Mitä on tapahtunut viimeisen 25-vuoden aikana lajeille, jotka ovat suomalaisille kaikista rakkaimpia? Yleisurheilu, hiihto…milloin kohistaan ensimmäisestä doping-tapauksesta esimerkiksi jääkiekossa (banaanin syöntiä a´la Wetzell ei lasketa mukaan).
Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Yhdysvaltalainen juoksija Stephanie Ehret voitti 24-tunnin juoksun ja ilmaantui kisan jälkeen ensiapuklinikalle. Stephanie oli nauttinut juoksun aikana 12 kpl ibuprofeiinipiltsua ja tämä yhdistettynä liian vähäiseen nesteen nauttimiseen oli aiheuttanut munauaisvaurion. Lukekaapa oheinen juttu. http://blog.sierratradingpost.com/health-exercise-workout-fitness-tips-tips/runners-health-when-pain-pills-do-more-harm-than-good/#more-14393
Arkipäivän parasta dopingia on lenkki upeassa luonnossa”
Näin siis kirjoitin lähes seitsemän vuotta sitten. Siinä vaiheessa kun Ultrarunning-lehdestä tuli värikylläinen lehti, niin hinku tilata sitä katosi. Taisin lopettaa tilaukseni aika pian blogikirjoitukseni jälkeen.
