Kirjoitin otsikkoon ensiksi “vierivä kivi ei sammaloidu”, mutta se oli niin kliseinen, että deletoin sen pois.

 

Pitkäikäisten osuus kasvaa ja sitä myötä myös tutkijoiden (gerontologien) kiinnostus tarvaskantoja kohtaan kasvaa.

 

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut amerikkalaisesta Bob Hayes-nimisesta hepusta, joka juoksee lähes päivittäin, vaikka ikää on jo 89vee.

 

En usko, että Bobin pitkäikäisyys perustuu ainostaan siihen, että Bob harrastaa juoksua. Tosin hän on itse sitä mieltä, että kun juoksut loppuu niin Honkanummi kutsuu.

 

Ei, uskon siihen, mitä mies sanoo hyvän kuntonsa salaisuudeksi. Ei saa päästää itseään liian helpolla. Oheisella filmipätkällä mies vetää perässään mm.painavaa heinäpaalia. Bob ei tunnu mieheltä, joka kävelee kotipihallaan ehtipuhallin kädessä puhaltamassa vaahteran lehtiä pitkin poikin, vaan mielummin haravoi ne. Hän antaa keholle sitä mitä keho tarvitsee. Liikuntaa. Niin, Bob tekee myös itse vaahteran siirappia ja poraa reiän jalopuuhun käsiporallaan. Muu olisi liian helppoa, you see.

 

Ja ne valutetut hikipisarat näkyvät ja heijastuvat jäntevästä miehestä ulospäin. Näyttää muuten Bobin poika olevan veistetty samasta puusta…

http://www.outsideonline.com/2059656/hard-way-ultrarunning-89-years-old?utm_content=buffer0da24&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

 

Let us all be like Bob.