Nasta keli

/1 Comment/in /by

Nastat kelit eikun jatkuu. Nastoja tarvitaan niin auton renkaissa kuin juoksukenkien pohjissa, sillä sen verran pluikasta on viime päivinä ollut.

 

Meinasin vetää parit pannut eilisellä lenkillä. Ne mun traktori-Vasquet kun ei ole ihan sieltä pitävimmästä päästä. No onko niillä sitten pakko juosta? No on.

 

Tässä kun tätä aavikkojuoksua setvitellään (ties kuinka monetta vuotta), niin suunnitelmat näyttävät olevan aika reilassa sen jälkeistä seikkailujuoksua ajatellen. Siihen lähtee kaveriksi Greg Maud ja yleismies Jantuseksi yks Antti täältä Suomesta.

 

Taidan lähteä tästä ulos liukastelemaan…

 

 

 

 

22

/in /by

Tuon otsikossa mainitun verran taitaa olla päiviä jäljellä, jonka jälkeen koittaa talven odotetuin hetki-ainakin täällä; talvipäivän seisaus.

 

Mount Everestin (South)Base Campissä ja siis Nepalin puolella vierailee vuosittain 40,000 turistia. Ja kohta niitä vilisee siellä lisää, mutta Tiibetin (lue:Kiinan) puolella, mikäli The Advetureblogin tiedot pitävät paikkansa. Kiinalaiset ovat aikeissa rakentaa pohjoisen puolelle ravintoloita ja hotelleja. Yksi hyvä syy olla menemättä sinne.

 

http://theadventureblog.blogspot.fi/2016/11/china-reveals-plans-to-built-hotel.html

 

Juoksin traktoreilla tunnin lenkin.

Traktori

/in /by

 

 

Jos sunnuntain pitkähköä lenkkiä pitäisi kuvailla kahdella sanalla, niin mieleen tulisi “kotiseutu” ja “traktori”.

 

Juoksureitti kulki pääasiassa alueilla, jossa olen asunut lähes koko ikäni. Tarkka luku on 83%. Pääsin tähän lukuun tietokoneen laskimella.

 

Täältä Saunaniemestä vai mikä Brinkinmäki tää onkaan jolkottelin kohti Espoon keskusta, jossa en (onnekseni) ole asunut päivääkään.

 

Sieltä jatkoin taivallusta ulkoilureitteja pitkin kohti Nöykkiötä, jonka erästä osaa kutsuttiin Martinmäeksi. Siellä minä vartuin. Jatkoin matkaa kohti Hannusjärveä, jossa asuimme peräti 14 vuotta. Hieno paikka sekin.

 

Hannusjärveltä juoksentelin pitkin rantaraittia kohti nykyistä kotia. Loppukirin sulavuutta vaimensi kylmä pohjoistuuli, joka ei tuntunut rattoisalta reilusti yli kahden tunnin lenkin jälkeen.

Se toinen avainsana on traktori. Kiersin pitkin ja poikin Espoota Vasque Velocityillä, jotka tuntuvat jaloissa lähinnä Zetoreilta. Traktoreitahan käytetään raskaiden esineiden siirtelyyn ja vaikka kroppa onkin varsin kelottuneessa (kuivassa) tilassa, niin pidän niitä sitkeästi jalassa.

 

Aion nimittäin totuttaa jalat jykeviin kenkiini, sillä uskon niistä olevan aavikolla hyötyä. Sit kun sinne joskus päästään…