Kompurointia

/in /by

Fiilstelin eilisellä lenkillä sitä, kuinka pohje tuntuu hyvältä. Ja siinä samassa vasen jalka osui puun juureen kovalla voimalla.

 

Hypin (ihan oikeasti..) oikealla jalalla ja huusin kivusta. Se tälli tuntui just siinä pohkeessa, joka on (oli) parantunut.

 

Ja kuinka ollakaan, niin olin just puolessa välissä lenkkiä. Olin juossut 50 minsaa ja toinen mokoma oli edessä.

 

No, siinä tuli samalla testattua, että La Sportivan Helioksessa on hyvä varvassuojus.

 

Siinä meni useampi minuutti ennen kuin uskalsin varata painoa vasemmalle jalalle. Tunnustelin jalkaa ja totesin, että eiköhän tällä voi jotenkin klenkata kotiin. Näin sitten tapahtuikin.

 

Ei se loppumatka mitään juoksun juhlaa ollut.

 

Jalka tuntuu tänään jo melko hyvältä, joten aion käydä sitä testaamassa noin tunnin lenkillä. Pysyn nyt visusti hiekkatiellä…

 

 

Hölkkäbuumi

/in /by

Tämän päivän HS:ssa on Erkki Vettenniemen artikkeli “Juokse henkesi edestä!”,

 

Vuonna 1967 Suomeen rantautui hölkkäbuumin ensimmäiset laineet.

 

Meillä näkyi holkkäintoilu siten, että isä ja äiti harrastivat innokkaasti juoksua. Ja myös minä, sitten hieman varttuneempana, juoksin etenkin isän kanssa. Muistan hyvin ne faijan oranssin väriset juoksukengät…

 

Mökillä juostiin aina saunalenkki. Ja siihen osallistuivat vieraatkin. Siellä oli kuulkaa flanellipaitaa päällä ja osa juoksi varmaan ihan tavallisilla kävelykengilläkin, mutta lenkille oli mentävä. Ja saunomisen yhteydessäkin urheiltiin. Pelasimme nimittäin vesipalloa….

 

Sieltä se minun juoksuintoni on peräisin.

 

Meille tulee tänään vieraita. Aion osallistua ensimmäisen puolen tunnin ajan yleiseen keskusteluun, mutta sitten on päivän juoksutreenin vuoro.

 

Eikä kukaan ihmettele.

 

 

 

 

Kumppani

/in /by

Luin Hesarin nettisivulta Tero Hakolan artikkelin sponsoroinnista. “Urheilijat tarvitsevat rahaa, mutta Suomesta sitä ei juuri löydy”.

 

Tutkimuksen mukaan (Kihu) suomalaiset suhtautuvat yhä myönteisemmin huippu-urheilun kaupallisuuteen, mutta sponsorirahat on ovat tiukemmassa kuin esim.Ruotsissa.

 

“Kihun tutkimuksen perusteella urheilun ja yrityselämän yhteistyö voi poikia Suomessakin paljon enemmän taloudellista hyvää, kunhan on taitoa sen hyödyntämiseen” (HS)

 

Tuo “hyödyntäminen” lieneekin avainsana. Onko niin, että naapurissa osataan hyödyntää sponsoridiilejä paremmin kuin meillä? Luulen, että näin on.

 

Kyseessä on myös palapeli. Onko sponsori osa sinun palapeliäsi vai oletko sinä osa kumppanin palapeliä? Siinä on kuulkaa iso ero.

 

Olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden melko intensiivisesti töitä seuraavaa jäätikköseikkailua ajatellen.  Yksi pääyhteistyökumppani on julkinen taho, jolle teen töitä Pro bono eli kyse on hyväntekeväisyydestä.

 

Olin ko.tahoon yhteydessä touko-kesäkuun vaihteessa. Kerroin heille kuinka voin jeesata heitä (olla osa heidän palapeliä..) ja siitä se lähti liikkeelle.

 

Kyseessä on urani ehdottomasti hienoin kumppanuus,  varsinainen seikkailu.  Julkistamme asian jossain vaiheessa syksyä.

 

Viikonlopun lenkit menivät vimpan päälle hyvin. Vielä parisen viikko sitten vaivannut pohje on hyvässä iskussa.

 

Kesällä tulee käveltyä pihalla pääasiassa paljain jaloin. Toissa päivänä joku peevelin tikku yritti mennä jalkapohjasta sisään ja se on aiheuttanut pieniä kiputiloja…