Juoksin lauantaina kahden tunnin lenkin. That´s it.

 

Eräs mieluisimmista harrastuksistani on retkikuntahistoria. Ja etenkin niiden retkikuntien, jotka yrittivät ensimmäisinä päästä napa-alueille ja muille (vielä) kartoittamattomille alueille.

 

Vanhat kirjat ja dokumentit antavat kosolti tietoa viime vuosisadan alun seikkailuista.

 

Tuon ajan retkikuntajohtajat olivat aikansa staroja. He saivat kuitenkin lähes kaiken kunnian, siis mikäli he saapuivat kotiin…

 

Ilman taitavaa miehistöä retkikunnat olisivat monissa tapauksissa kuitenkin tuhoutuneet. Otetaanpa yksi valaiseva esimerkki.

 

Sir Ernest Shackleton on yksi kaikkien aikojen suurista retkikuntajohtajista. Hänen johtamansa etelämantereen seikkailu on yksi tunnetuimmista selvitymistarinoista. Tässä on wikipediasta kopioitu kuvaus siitä:

 

“Shackleton lähti Antarktiksen ylitysretkelle Endurance-laivalla 8. elokuuta 1914. Etelä-Georgian saarelta retkikunta lähti eteenpäin 5. joulukuuta. Laiva juuttui jäähän 18. tammikuuta 1915 ja haaksirikkoutui 27. lokakuuta, jolloin retkikunta siirtyi jään päälle. Jäiden rikkoontuessa 9. huhtikuuta 1916 retkikunta siirtyi pelastusveneisiin ja onnistui pääsemään pienelle Elefanttisaarelle Etelämantereen pohjoisosaan 15. huhtikuuta.

 

Kuusi miestä mukaan lukien Shackleton lähti 24. huhtikuuta 1287 kilometrin mittaiselle avunhakumatkalle Etelä-Georgian saarelle pienellä James Caird -nimisellä pelastusveneellä. Saarelle päästiin 10. toukokuuta, mutta tämän jälkeen saari piti vielä ylittää, jotta päästiin sen itärannan valaanpyyntiasemalle, jonne Shackleton saapui 20. toukokuuta. Tämän jälkeen Shackleton pyrki pelastamaan Elefanttisaarelle jääneen miehistönsä, mutta yritykset epäonnistuivat jäiden vuoksi. Vasta 30. elokuuta 1916 chileläinen avomerihinaaja Yelcho onnistui pääsemään Elefanttisaarelle ja toi haaksirikkoiset Punta Arenasiin.“

 

Tässäkään kirjoituksessa ei mainita muita nimiä kuin Shackleton, jota muuten arvostan suuresti.

 

On kuitenkin selvää, että ilman taitavaa kapteenia nimeltä Frank Worseley koko miehistö olisi tuhoutunut. Ja jos Shackleton olisi kuunnellut kapteeniaan herkemmällä korvalla, tähän pelastautumisepisodiin ei olisi ollut edes tarvetta.

 

Worsley oli mm.ainoa, joka pystyi navigoimaan todella haastavissa meriolosuhteissa. Tämä taito tuli esille etenkin siinä vaiheessa, kun kuuden hengen miehistö yritti pelastautua Etelä-Georgian saarelle saadakseen muun miehistön pelastettua Elefanttisaarelta.

 

Ilman Frank Worsleyn taitoja he eivät olisi ikinä päässeet valaanpyyntiasemalle ja näin koko Endurancen miehistö olisi tuhoutunut. Siis ne kuusi miestä pienessä James Caird-veneessä samoin kuin ne loput miehistön jäsenet siellä Elefanttisaarella.

 

Ja mitä siihen pelastautumisveneeseen tulee, niin ilman erittäin taitavaa puuseppää “Chippy” McNishiä, koko purtilo olisi tuhoutunut ennen valaanpyyntiasemaa.

 

Olisin voinut lähteä seuraavalle jäätikkömatkalle jo tämän vuoden huhtikuun aikana. Päätin olla lähtemättä.

 

Syynä oli se, että jäätikköretkikuntaan tulee kolme Frank Worseleyn ja Chippy McNishin kaltaista henkilöä.

En olisi saanut heistä mukaan tänä vuonna kuin yhden., mutta vuonna 2019 kaikki kolme ovat mukana.

 

PS. Ohessa on videopätkä viime vuosisadan alusta. Siinä (sekoileva) retkikunta pyrkii kohti pohjoisnapaa..ja hullustihan siinä kävi.

http://theadventureblog.blogspot.fi/2018/01/video-nat-geo-releases-archival-footage.html