2018

/in /by

Otimme uuden vuoden vastaan metsäläiseen tyylin laavulla istuen ja tuleen tuijottaen. Vaitonainen Nuuksio päihitti 100-0 uuden vuoden juhlintaan liittyvän mekkalan.

 

Media kelailee kuluneen vuoden tapahtumia. En erityisemmin pidä taaksepäin katsomisesta, mutta jos nyt jotain pitäisi vuodesta 2017 kirjoittaa, niin olihan se varsin seikkailullinen.

 

Ei sen suhteen, että olisin toteuttanut jonkun seikkailun vaan mitä kaikkea tapahtui siellä taustalla. Huh huh.

 

Kuten olen aiemmin sanonut, niin seikkailua voi verrata jäävuoreen.

 

Jäävuoresta on harvoin näkyvissä 13 % enempää. Eli se mitä seikkailusta näkyy ulospäin on vain pieni osa kokonaisuudesta.

 

Mitäköhän vuosi 2018 tuo tulleessaan?

 

No, suunnitteilla on paljon uusia asioita…ja koska elämä on tarina, niin suunnitelmiin tulee muutoksia.

 

Sen tiedän, että tänään taas juostaan.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2018.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sukat

/in /by

Muistan poikavuosien pehmeät joulupaketit.

 

Käärön sisällä oli joko sukat tai alusasu. Kumpaisestakaan ei heitelty kärrynpyöriä. Toisin on tänään.

 

Jos on juoksukengissä eroja, niin on myös sukissa. Jälkimmäisestä vaan puhutaan paljon vähemmän.

 

Hyvä juoksukenkä kestää ehkä tuhannen kilsaa, tapauksesta riippuen.

 

Laadukas juoksusukka kestää kulutusta moninkertaisen määrän ja maksaa viidesosan juoksukengän hinnasta.

 

Nostan yhden merkin muiden edelle. Bridgedalen. Tutustuin merkkiin paremmin Kalaharin halkijuoksun aikana ja sen jälkeen olen käyttänyt (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) vain heidän valmistamia sukkiaan.

 

Tämänkin talven aikana olen käyttänyt samoja sukkia, joita minulla oli v.2013 Grönlannin seikkailussa mukana.

 

Bridgedale oli sponssini Kalaharissa, Saharassa ja Grönlannissa. Hyvä yhteistyö päättyi muutama vuosi sitten, mutta ei se asia kehuihini vaikuta.

 

Juoksin tänään 2h20minsaa. Ja jalassa oli…..

 

 

 

 

 

Juoksijan talvi

/in /by

Olemme meilailleet viime aikoina Gregin kanssa ahkeraan. Syy aktiivisuuteen on tietenkin yhteinen projekti, johon olemme sitoutuneet.

 

Ja on jo aikakin saada jotain tulille, siis minun puoleltani. Viimeiset vuodet ovat olleet tuulimyllyjä vastaan taistelua.

 

Pitää vaan katsoa peiliin eikä käyttää energiaa muiden ihmisten tai olosuhteiden syyttelyyn. Päin vastoin. Olen saanut todella paljon tukea hankkeelle, jota olen vienyt (tyhmän härkäpäisesti) eteenpäin.

 

Retkikunnan kehittämisessä on samoja piirteita kuin vaikkapa start up-yrityksessä. Siihen liittyy paljon intohimoa, valoisia tulevaisuuden näkymiä ja työtunteja, joita kukaan ei laske.

 

Ulospäin näkyy se jäävuoren huippu, mutta siitä jäävuori on suurelta osin vesirajan alapuolella. Ja sinne ei kukaan muu ole näkemässä.

 

Retkikunnasta tulee koko elämän läheisin asia. Pitäkää sitä hyvänä tai huonona, mutta niin se vaan menee.

 

Lopputuloksena on joko jackpot, konkurssi tai homma pistetään jossain vaiheessa naftaliiniin odottamaan uutta momentumia. Tämä jälkimmäinen kuvaa niitä tuntoja, joita minulla on aavikkojuoksuun, jota on viety eteenpäin vuodesta 2014 alkaen.

 

Olen siirtänyt ajatukseni pitkästä aavikkojuoksusta tuonnemmaksi. Siis siitä, jota olen toteuttanut v.2014 alkaen. Sen aika tulee vielä.

 

Panokset on nyt asetettu uudelle retkikunnalle. Tiimi on jo kasassa. Siihen kuuluu juoksijoiden eli Gregin ja minun lisäksi kolme muuta henkilöä. Yksi heistä on suomalainen, ja kaksi on kotoisin….no, kerron sit myöhemmin:-)

 

Nyt kun seikkailukaveri on kotiutunut jenkkeihin, niin kyselen meileissäni pakkaslukemia. Hän on asettumassa alueelle, jossa on talvisin kylmä. Juuri nyt about -25C. Yleensä olen kysynyt kuinka kuuma on, sillä hän on budjaillut Etelä-Afrikassa viime vuosien aikana.

 

Pääkaupunkiseudulla on juoksijan talvi. Perjantaina oli +4C ja Espoon ulkoilureitit olivat loistokunnossa.