Kun aloittelin blogia kesäkuussa 2010, niin kirjoitin lähes jokaiseen blogipäivitykseen tarinoita muiden tyyppien seikkailuista. Viime vuosina olen nostanut esille vain muutamia tapauksia.

 

Mikä selittää muutoksen? Vaikuttaa siltä, että varsinkin vaativat naparetket ovat vähentyneet. Pohjoisnavalle ei ole hiihdetty aikohin, osin heikkenevästä jäätilanteesta johtuen ja osin siksi, että sponsorien rahahanat ovat menneet kiinni.

 

Esimerkiksi Pohjoisnavalle hiihto ei enää nosta sellaisia otsikoita kuin menneinä aikoina. Huikeana fyysisenä ja henkisenä suorituksena se on tietenkin aivan eri planeetalta kuin vaikkapa Everestille nousu.  Itse asiassa Pohjoisnavalle hiihto on mielestäni ehkäpä kovin suoritus mikä minulle tulee mieleen.

 

Harmi vaan, ettei juoksu sinne tule kysymykseenkään. Jalkasin voisi tietenkin edetä, mutta ei sitä juoksuksi voisi kuvailla.

 

Liikutpa sitten jäätiköillä tai aavikoilla, niin rahareikiä..vai pitäisikö käyttää ilmaisua “raharailoja” on riittämiin. Luvat, vakuutukset, varusteet ja niiden roudaaminen paikkoihin, johon eivät reittikoneet lennä…vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

 

Vielä otsikoista sen verran, että aina silloin tällöin media nostaa esille henkilön, joka on tehnyt “mahdottomasta mahdollisen”.

 

Yksi tällainen tapaus on 16-vuotias australiaisneito Jade Hameister, joka hiihti nuorimpana naisena etelänavalle. Hän teki samalla niin sanotun Polar Hat Trick´n eli on hiihtänyt pohjoisnavalle, Grönlannin jäätikön halki ja etelänavalle.

 

Tuosta pohjoisnavalle hiihdosta voi sanoa, että minä en nosta sitä suoritusta ihan taivaisiin, sillä kyseessä ei ole perinteinen Kanadasta Pohjoisnavalle hiihto vaan  noin kahden viimeisen asteen (88-90) ja 150km hiihto. Oli se silti hiton kova suoritus (tuolloin) 14-vuotiaalta.

 

Jade on saanut National Geographic-kanavasta hienon yhteistyökumpanin. https://www.nationalgeographic.com/adventure/destinations/antarctica/teen-skier-historic-antarctic-polar-hat-trick/

 

Maineikas kanava tuo hänelle myös yhteistyökumppaneita.

 

Oman jäätikköseikkailun järjestelyt ovat sillä mallilla, että olen tehnyt eräälle kanavalle ehdotuksen seikkailun kuvaamisesta, jonka hoitaisin pääasiassa itse…tai oikeastaan se tehtävä lankeaa retkuntakaveri Antin tehtäväksi.

 

Juttelin perjantaina hyvän ystävän kanssa ja hänen johtamansa yritys on (alustavasti) lupautunut sponsoriksi. Se on toteutuessaan ensimmäinen soppari, joka toisi myös kaivattuja sponsorieuroja (pian hupenevaan) retkikuntakassaan.

 

Kassasta pitää pulittaa etukäteen mm.lähes 30.000 euron rahasuoritus mahdollista jäätiköltä evakuointia varten.

 

Treenasin lauantaina yhteensä 2h45 min. Tämän päivän tavoite on pistää vielä vartilla paremmaksi:-)