Tiimin merkitys

/in /by

Juoksin lauantaina kahden tunnin lenkin. That´s it.

 

Eräs mieluisimmista harrastuksistani on retkikuntahistoria. Ja etenkin niiden retkikuntien, jotka yrittivät ensimmäisinä päästä napa-alueille ja muille (vielä) kartoittamattomille alueille.

 

Vanhat kirjat ja dokumentit antavat kosolti tietoa viime vuosisadan alun seikkailuista.

 

Tuon ajan retkikuntajohtajat olivat aikansa staroja. He saivat kuitenkin lähes kaiken kunnian, siis mikäli he saapuivat kotiin…

 

Ilman taitavaa miehistöä retkikunnat olisivat monissa tapauksissa kuitenkin tuhoutuneet. Otetaanpa yksi valaiseva esimerkki.

 

Sir Ernest Shackleton on yksi kaikkien aikojen suurista retkikuntajohtajista. Hänen johtamansa etelämantereen seikkailu on yksi tunnetuimmista selvitymistarinoista. Tässä on wikipediasta kopioitu kuvaus siitä:

 

“Shackleton lähti Antarktiksen ylitysretkelle Endurance-laivalla 8. elokuuta 1914. Etelä-Georgian saarelta retkikunta lähti eteenpäin 5. joulukuuta. Laiva juuttui jäähän 18. tammikuuta 1915 ja haaksirikkoutui 27. lokakuuta, jolloin retkikunta siirtyi jään päälle. Jäiden rikkoontuessa 9. huhtikuuta 1916 retkikunta siirtyi pelastusveneisiin ja onnistui pääsemään pienelle Elefanttisaarelle Etelämantereen pohjoisosaan 15. huhtikuuta.

 

Kuusi miestä mukaan lukien Shackleton lähti 24. huhtikuuta 1287 kilometrin mittaiselle avunhakumatkalle Etelä-Georgian saarelle pienellä James Caird -nimisellä pelastusveneellä. Saarelle päästiin 10. toukokuuta, mutta tämän jälkeen saari piti vielä ylittää, jotta päästiin sen itärannan valaanpyyntiasemalle, jonne Shackleton saapui 20. toukokuuta. Tämän jälkeen Shackleton pyrki pelastamaan Elefanttisaarelle jääneen miehistönsä, mutta yritykset epäonnistuivat jäiden vuoksi. Vasta 30. elokuuta 1916 chileläinen avomerihinaaja Yelcho onnistui pääsemään Elefanttisaarelle ja toi haaksirikkoiset Punta Arenasiin.“

 

Tässäkään kirjoituksessa ei mainita muita nimiä kuin Shackleton, jota muuten arvostan suuresti.

 

On kuitenkin selvää, että ilman taitavaa kapteenia nimeltä Frank Worseley koko miehistö olisi tuhoutunut. Ja jos Shackleton olisi kuunnellut kapteeniaan herkemmällä korvalla, tähän pelastautumisepisodiin ei olisi ollut edes tarvetta.

 

Worsley oli mm.ainoa, joka pystyi navigoimaan todella haastavissa meriolosuhteissa. Tämä taito tuli esille etenkin siinä vaiheessa, kun kuuden hengen miehistö yritti pelastautua Etelä-Georgian saarelle saadakseen muun miehistön pelastettua Elefanttisaarelta.

 

Ilman Frank Worsleyn taitoja he eivät olisi ikinä päässeet valaanpyyntiasemalle ja näin koko Endurancen miehistö olisi tuhoutunut. Siis ne kuusi miestä pienessä James Caird-veneessä samoin kuin ne loput miehistön jäsenet siellä Elefanttisaarella.

 

Ja mitä siihen pelastautumisveneeseen tulee, niin ilman erittäin taitavaa puuseppää “Chippy” McNishiä, koko purtilo olisi tuhoutunut ennen valaanpyyntiasemaa.

 

Olisin voinut lähteä seuraavalle jäätikkömatkalle jo tämän vuoden huhtikuun aikana. Päätin olla lähtemättä.

 

Syynä oli se, että jäätikköretkikuntaan tulee kolme Frank Worseleyn ja Chippy McNishin kaltaista henkilöä.

En olisi saanut heistä mukaan tänä vuonna kuin yhden., mutta vuonna 2019 kaikki kolme ovat mukana.

 

PS. Ohessa on videopätkä viime vuosisadan alusta. Siinä (sekoileva) retkikunta pyrkii kohti pohjoisnapaa..ja hullustihan siinä kävi.

http://theadventureblog.blogspot.fi/2018/01/video-nat-geo-releases-archival-footage.html

Sponssi!

/in /by

Kuten otsikossa seisoo, niin ensimmäinen sponsorisopimus seuraavan seikkailuun on syntynyt.

 

Minulla oli perjantai aamuna kyseisestä asiasta neuvottelu ja jo iltapäivällä yrityksen toimitusjohtaja ojensi minulle paperin, johon hän oli kirjannut tarjouksensa. Se oli ihan mieluisaa luettavaa.

 

Tapasimme myös iltapäivällä siksi, että kävimme yhteisellä lenkillä. Olemme juosseet tj:n kanssa kohtuu säännöllisesti yhteislenkkejä jo parin vuoden ajan.

 

Olen käyttänyt (aktiivisesti) kyseisen yrityksen tuotteita jo pitkään, joten sopimuksen tekeminen on siitäkin syystä erittäin mieluisaa.

Kerron firman nimen heti, kun se on mahdollista.

 

Se kaikkien aikojen ensimmäinen sponsori oli Vokant Oy/Jorma Mononen, joka toi maahan mm.Psolar -hengitysmaskia. Vuosi oli 2006 ja olin valmistautumassa Pohjoisnavan matkaan.

 

Pikku hiljaa sain mukaan muitakin sponsoreita, kun mm.Salomon liittyi joukkoon. Käytin heidän varusteitaan pohjoisnavan lisäksi Libyan Saharassa ja etelämantereella. Yritys valmistaa sen verran laadukkaita tuotteita, joten minulla on niitä edelleenkin käytössä.

 

Minulla oli perjantain juoksulenkillä toisessa jalassa wanha Icebugin nastakenkä ja toisessa tavallinen Montrailin maastokenkä. Yritin selvittää, josko nasta pitäisi tässä kelissä paremmin. No, eipä pitänyt.

 

Maassa on sen verran lunta, ettei nasta pureudu alustaan. Mutta tulipahan tämäkin testattua….

 

 

 

Sää

/in /by

Meikäläisen veressä virtaa varmaan keskimääräistä enemmän agraariverta, sillä  taivaalle tulee tiraailtua useamman kerran päivässä samoin kuin Ilmatieteen laitoksen nettisivuille.

 

Teen tuon jälkimmäisen tahon kanssa yhteistyötä seuraavan seikkailun aikana, mutta siitä aiheesta lisää tuonnenpana.

 

Tämän hetken ennusteen mukaan saamme nauttia hienoista talvipäivistä ensi viikon puoliväliin asti, jonka jälkeen liikumme vesisateen liukastamilla teillä.

 

Laajennetaan perspektiiviä ja katsotaan millaisten sääkarttojen äärellä muualla päin maailmaa ollaan.

 

Etelämantereelta tulee viestejä, että kuluva talvi (siis Antaktinen “kesä”) on ollut kohtuu hurja. Retkikunnat, joiden pääteasemana on Etelänapa, ovat kärvistelleet kovissa tuulissa ja pakkasissa.

 

Ben Saunders -nimisen brittiseikkailijan oli tarkoitus hiihtää koko Antaktiksen halki, mutta hän joutui luopumaan tavoitteestaan, sillä ruoka uhkasi loppua kesken. Hän pääsi kuitenkin etelänavalle asti, mutta ei voinut jatkaa vähällä ruoalla matkaansa pidemmälle.

 

Ruokaa oli varattu reissulle (periaatteessa) ihan riittämiin, mutta todella hurjat kelit pitivät miehen jäätiköllä ennustettua pidempään. Hänen tavoitteena oli hiihtää ilman ulkopuolista apua, joten ruokajeesiäkään ei voinut ottaa vastaan.

https://www.theguardian.com/world/2017/dec/28/british-explorer-forced-to-abandon-solo-antarctic-crossing

 

Olen saanut multakin (henkilökohtaisia) viestejä, että etelämantereella on ollut pokkeuksellisen kovat tuulet tämän kauden aikana.

 

Jossain päin jenkkejä (länsi) on ollut pahin talvi 60 vuoteen mikäli Outside-lehden tietoihin on luottaminen.

 

Seuraavan seikkailun yksi tärkeimmistä asioita liittyy sääennusteiden saantiin. Tavoitteena on saada satelliittipuhelimeen ainakin kolme ennustetta päivää kohti, jollei jopa useamminkin.

 

Siellä kun ei voi olla housut kintuissa siinä vaiheessa kun myrsky puhkeaa….

 

Tänään on vuorossa leppoisa tunnin juoksulenkki, aivan kuten eilenkin.