Nyt jalkojen iskutus toimii hyvin. Puhun siis juoksusta.
Kävin torstaina juoksemassa 45 minsan lenkin yhden kaverin kanssa. Vedimme alun tosi iisisti.
Sen jälkeen nostimme vauhtia 5.10 km/h tasolle ja siitä seuraavalle levelille 4.25-.4.30.
Siinä vauhdissa oli hyvä ja helppo mennä eikä edes hengästyttänyt. Myös askel rullasi tosi hyvin.
Nyt kohti Bodomia…
Huomenna perjantaina valmennettavat (Duunikunto + OP hyvinvointi-ja juoksukoulu) osallistuvat ensimmäiseen kisaan.
Olemme vasta yhteisen polun alkuvaiheessa, sillä kauden päätähtäin on syyskuun lopun Sipoonkorpi Trail kisassa.
Juoksukoulun pitkän ajan tavoite on saada polkujuoksusta innostava harrastus tuleville vuosille.
Tämän hetken sääennuste lupaa niin perjantaille kuin lauantain Bodom-kisaan melko mukavaa säätä. Juoksureitti on talven ja viime päivien (+ ensi yön) sateiden jäljiltä varmaan tosi mutainen.
Juoksen tänään vähän normaalia pidemmän arkilenkin, koska perjantai menee valmennettavien kanssa hääräilessä.
Vuosikello vierähti.
Siitä tuli mieleen Youtube-video, jossa kerrotaan kuinka tärkeä aika on ja etenkin se, miten sen aikansa käyttää.
Jäämme eläkkeelle 65 vuoden hujakoilla. Jos olemme saaneet hyvän arpalipun, niin elämme siitä hetkestä vielä 15 vuotta, noin kasikymppisiksi.
Menemme töihin noin 20-30 vuoden ikäisinä
Moni elää sen (noin) nelikymmenvuotisen työuransa odottaen viikonloppua. Tai sitten odotetaan lomaa.
Ennen työelämään siirtymistä elämä oli kivaa. Eläkkeelläkin on (mahdollisesti) nastaa.
Mutta mites niiden 40 vuoden ajan, jolloin olemme töissä? Onko siellä kivaa? Ja jos ei ole, niin miksi ei ole. Kandeisko vaihtaa maisemaa?
Sillä…meillä on (kai) vaan yksi elämä. Lets make the most of it.
