Ulkoistaminen

/in /by

Yritykset ja kunnat ovat kilvan ulkoistaneet toimintojaan 2000-luvun aikana.

 

Pahoitteluni tästä huonosta aasinsillasta, mutta tuntuu usein siltä, että myös me ihmiset, kuluttajat…vai miksi meitä nyt pitäisi kutsua… olemme ulkoistaneet tärkeitä toimintoja, esimerkiksi ajattelun, joillekin muille.

 

Emme ole kuskin paikalla. Ehkäpä just ja just pelkääjän paikalla tai sitten takapenkillä.

 

Tämä tuli mieleen lukiessani päivän hesarista (netti) artikkelia “moni syö turhia lääkkeitä….”.

 

Olemme ulkoistaneet ajattelun ja uskomme sokeasti vaikkapa ranteeseen kiinnitettävää värkkiä, jonka mukaan määrittelemme, olemmeko nukkuneet hyvin-kohtalaisesti-huonosti ja minkälainen vire (ilmoitetaan väreinä..) minulla juuri nyt on jne yms.

 

Taitaa käydä niin, että oman älyn käyttö jää vähemmälle. Kannattaa muistaa, että (myös sen)valtatyhjiö täyttyy aina.

 

Näillä mietteillä juoksulenkille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puhetyöläinen

/in /by

Tein ekan puhekeikan 12 vuotta sitten.

 

Eräs puhetyön ammattilainen sanoi minulle taannoin, että siinä 20. puhekeikan jälkeen homma alkaa luistamaan.

 

Tässä on koettu vuosien varrella monenlaisia tilanteita. Pahin oli se, kun jo toisen minuutin jälkeen tiesin, että luento on menossa täysin päin prinkkalaa. Myös kuulijakunta eli jännityksessä, että mitenköhän tuo mies klaaraa tämän keikan.

 

Luento kesti kaksi tuntia. Elämäni pahin kaksituntinen. Hiki vaan valui.

 

Sain homman jotenkin kasaan ennen loppua, mutta nöyryyttävä kokemus se silti oli. Episodin jälkeen tein päätöksen, että valmistaudun huolellisesti jokaiseen puhekeikkaan ja se päätös on pitänyt.

 

Puhetyötä piisasi tiistaina Vanajanlinnassa aina myöhäiseen iltaan asti. Juoksu on tähän verrattuna lasten leikkiä.

 

 

 

Syyskausi alkaa

/in /by

Kesäsää jatkuu, mutta syyskausi alkaa.

 

Nimittäin Duunikunto TV-ohjelman, jonka mukana olen saanut olla lopputalvesta alkaen.

 

Eka kuvaussetti taisi olla maaliskuussa, jolloin oli 20 astetta pakkasta ja pirusti lunta.

 

Tiistaina ja keskiviikkona kamerat surisevat kesäisessä Vanajalinnassa.

 

Ohjelman kuvaukset jatkuvat aina syyskuun loppuun asti, jolloin ohjelma siirtyy tauolle ja jatkanee uusin voimin vuonna 2019.

 

Kyseessä on minulle aika tyypillinen projekti. Kun kysyttiin mukaan niin lähdin ihmeemmin sitä miettimättä. En tiennyt mihin suostuessani sitouduin. Pistin vaan nimmarit soppariin ja sitten vaan alettiin säheltämään.

 

Siinä sitä tekemällä oppii ja se on ollut tämän ohjelman suurin anti + ne tosi mukavat henkilöt, jotka ohjelmaa kanssani tekevät.

 

Ja kuinka ollakaan, niin Duunikunnon tuotantoyhtiö Nouhau on tiiviisti mukana myös Grönlannin jäätikköseikkailussa. Mielenkiintoisia juttuja tapahtuu, kun antaa niiden tapahtua.

 

Tiistai on kuvausten suhteen sen verran tiivis ihan myöhäiseen iltaan asti, joten pidän sen lenkkivapaana. Kävin  maanantaina kiskaisemassa 1h50 min lenkin.